Pahoinpitely bussissa

Jos opiskelija haluaa liikkua Vilnassa paikasta A paikkaan B, hän tarvitsee usein julkista liikennettä. Julkinen liikenne ei toimi missään niin kuin pitäisi. Kuopiossa on ongelmana, että julkinen liikenne on kallis ja vuorojen määrä olematon. Helsingissä ongelmana on, että jos kuskien aamukahvipöydästä on puuttunut keksit, menee koko pulju lakkoon viikoksi. Samoin Suomessa niinkin kummallinen tapahtuma kuin veden muuttuminen lumeksi/jääksi tai lämpötilan laskeminen sekoittaa liikenteen täydellisesti. Takseista en viitsi puhua, kun Suomessa pirssi on niin törkeän kallis(voisi vapauttaa ne taksiluvat, kysynnän ja tarjonnanlaki).

Vilnassa mikään edellä mainituista ei ole ongelma. Täällä julkisen liikenteen pahin ongelma on sen sekavuus. Jos haluat paikasta A paikkaan B, ei edes Deep Blue pysty laskemaan mikä mahtaisi olla nopein vaihtoehto. Seuraavassa referaatti kaikista julkisen liikenteen muodoista/vaihtoehdoista:

1. Johdinautot
Näyttävät Neuvostoliitolta ja haisevat venäläiseltä. Uudet mallit ovat Skodan valmistamia. Ilmeisesti toimiva järjestelmä, koska on pakko noudattaa tiettyä reittiä johtuen virroittimista. En käytä usein, koska reitit ovat huonoja minulle.



2. Normaalit "julkiset" bussit
Liikkuvat kuun ja tähtien mukaisen aikataulun mukaan. On olemassa tietyt bussiaikataulut, joiden olen havainnut pitävän paikkansa parhaimmillaan täsmälleen, mutta pahimmillaan -30/+30 minuuttia. Kun viimeinen bussi lähteekin 15 minuuttia ajoissa, olen valmis kiroamaan liettualaisen bussikuskin Danten helventin alimpaan kerrokseen yhdessä pirujen ja koronkiskurien kanssa. Bussien joukossa on kansantalouden saavutuksia suoraan Neuvostoliitosta. Ne ovat varsin valloittavia kokemuksia. Pahinta on jos/kun bussi on niin täynnä, että joudut seisomaan ja kyseessä on neukkubussi, jonka ikkunat ovat jäässä. Tällöin on aika hankala osata jäädä oikealla pysäkillä pois, kun et näe ulos etkä voi raapia ikkunaan pientä tähystysaukkoa. Toisaalta, jos muistat pysäkin nimen kun sitä kuulutetaan, voi arpa osua oikeaan. Kuulutus on vain liettuaksi. Uudemmat länsimaiset bussit ovat siedettäviä. Bussit noudattavat tiettyjä reittejä, joskin linjakartan tulkitseminen varsinkin pimeässä on yhtä helppoa kuin suunnistaminen vuonna 1950 tehdyllä 1:50 000 kartalla 2000-luvulla.
Minulla n. 3,5 euroa maksava kuukausilippu, jolla voin ajaa niin paljon kuin sielu sietää näillä busseilla ja johdinautoilla.


3. Normaalit "yksityiset" bussit
Samoja reittejä kuin edelliset ajaa sekalainen joukko yksityisiä busseja, jotka erottaa, että numero on muotoa 0XX. Kuukausilippu ei käy näihin. Samoin reittikarttana on ilmeisesti piirretty kuljettajan tupakkiaskin kanteen. Bussin kyljessä ilmoitetaan suuntaa-antava reitti, mutta sen tulkitseminen ulkomaalaiselle voi olla vaikeaa. Bussien paras puoli on rahastajamummot, jotka kiertävät joka pysäkin jälkeen. Halpoja, jos tietää minne mennä.



4. Minibussit
Kaikista kummallisin joukkoliikenteen muoto ovat minibussit. Niillä ei ole aikataulua tai reittikarttaa. Ne menevät suunnilleen jonnekkin. Tietyt menevät enimmäkseen sinne ja toiset pääasiallisesti tänne. Bussin kyljessä on fontilla 12 painettu lista paikosta, joissa ehkä käydään. Tällöin pitää vain oppia muistamaan minibussilinjan numero, jolla joskus on päässyt jonnekin. Tällöin se menee todennäköisesti sinne myös toisen kerran. Matka maksaa 2 litaa ja se maksetaan kuskille. Pysähtyy silloin kuin haluat. Kuskit eivät puhu kuin liettuaa. Toimiva, nopea ja haisee Euroopalta. Suosittelen.

Tämän tarinan haukka:
Eilen minä, Hans sekä Ian olimme menossa leffaan yhdessä Jorgoksen&tyttöystävän kanssa. Meillä oli kiire ja otimme minibussilinjan, jota kukaan ei ollut koskaan käyttänyt. Hoidin maksamisen kaikkien puolesta, mutta en saanut lippuja. Ihmettelin tätä suuresti, mutta en jaksanut kalbu liettuviskai. Kerran kun matkustin minibussilla tuli tarkastaja ja kysyi kaikkien liput. Ilmeisesti liittyy verotukseen, koska voi ajaa pimeästi, jos lippuja ei tulosteta. No, lippuja ei saatu. Olimme ainoat matkustajat bussissa. Seuraavalta pysäkiltä tuli erittäin paljon ihmisiä kyytiin. Minibussi on tavallinen pakettiauto, johon on asennettu penkit. Kuskin vieressä istui 2 ihmistä ja takana ehkä 6. Sitten joku liettualainen maksoi eikä saanut kuittia. Tämän jälkeen tilanne lähti ihan käsistä. Ensiksi kuski ja matkustaja huusivat toisilleen, sitten pysäytettiin bussi keskelle tietä, jatkettiin huutamista, ja lopuksi kuski ja matkustaja ottivat rehellisen nyrkkitappelun bussin seisoessa ja autojen töötätessä takana. Bussin pienestä koosta johtuen nyrkit viuhuivat hyvin lähellä minua, ja kaikki muut matkustajat karjuivat jotakin. Tilanne oli vähintäänkin absurdi. Tappelu kesti muutaman minuutin. Sitten kaikki palasivat paikoilleen, ja matkaa jatkettiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Alternative dispute resolution mallia Liettua.

5. Taksi
Älä koskaan ota taksia kadulta! Älä koskaan ota taksia lentokentän terminaalin edestä. Jos matkan hinta "halvalla" taksilla on 5 euroa, nämä ottavat 15 euroa. Soita taksi aina puhelimitse käyttämällä tiettyjä numeroita! Toinen vaihtoehto on pieni neuvottelu LIETTUAKSI hinnasta kuskien kanssa. ÄLÄ USKO KUSKIA JOS HÄN SANOO, ETTÄ AJETAAN MITTARILLA! Mittarin vauhti on tällöin huima... Kuitenkin nopea ja normaalisti halpa tapa liikkua paikasta toiseen.


Toisaalta pidän kunnioitettavana saavutuksena, että julkinen liikenne pystyy ajamaan tämän kaupungin katuja, koska suomalainen perunapelto on tasaisempi ja siinä vähemmän kuoppia kun nämä baanat. Jos Suomessa kadut olisivat samanlaisessa kunnossa AKT olisi mennyt lakkoon kuskien terveyden puolesta, koska bussin tärinä varmaan aiheuttaisi pysyviä haittoja kuljettajan terveydelle. Neuvostoyhteiskunnassa, jossa autoja piti odottaa 15 vuotta, kadut on suunniteltu kapeiksi. Nykyisellä autokannalla liikenne seisoo aamuisin pahemmin kuin länsiväylä konsanaan. Näin voidaan pitää kohtalaisen hyvänä saavutuksena, että täällä voi liikkua näinkin toimivasti...
Lopuksi kuitenkin varmin ja toimivin kulkupeli tässä kaupungissa on Nokian 43(minun tapauksessani 41).