Google

tiistaina, huhtikuuta 04, 2006

Kaunasin Tour 24.3

Keskiviikkona pohdimme Liettuan oppitunnilla, mitä tehdä perjantaina, kun ei ole luentoja. Olin pohtinut jo pitkään lähteä Liettuan toiseksi suurimpaan, entiseen pääkaupunkiin Kaunasiin. Toisaalta aiemmat kokemukseni Kaunasista eivät ollet kaikilta osin myönteisiä ja useat todistajainkertomukset toistelivat tarinoita muukalaisvihasta. Toisaalta sama tilanne meillä Suomessakin on. Entisen pääkaupungin Turun alkuasukkaat kuvittelevat elävänsä edelleen erillään muusta Suomesta.



Niinpä lähdin avoimin mielin kohti Kaunasia (lukuunottamatta lukuisia ”fuck off” -kommentteja reissulla ei ollut pahempia ongelmia ja voisin olettaa, että Turun torin Hesen luukku on vaarallisempi paikka aamuöisin, varsinkin jos ei puhu turkua.) No ilmoitin, että lähden vaikka yksin kello 6.00 perjantaina kohti Kaunasia. Mukaan ilmoittautui monta halukasta, mutta loppujen lopuksi mukaan valikoitui vain lentävä hollantilainen Rick. Huolimatta, että Rick on Hollannin työväenpuolueen jäsen, pysymme erittäin hyvin samalla aaltopituudella. Ingalinnan ydinvoimala on ainoa asia, josta olemme eri mieltä. Minusta se on täysin turvallinen ja tarpeellinen laitos. Rick oli asiasta hiukan erimieltä (dangrrrrrrrrrrrrreous=lausutaan hollantilaisella r kirjaimella, joka on pitkä).



Otimme bussin ja simahdimme mukavasti 1,5 tunniksi. Kaunasiin saavuttiin kello 9.00. Aamiaiseksi juotiin kahvit ja otettiin viinerit kahdella nakilla kansankahvilassa yhdessä paikallisten työnsankareiden kanssa bussiaseman naapurissa. Aitoa.
Jatkoimme kohti Kaunasin pääkadun suuntaan. Tarkastimme upean katollisen kirkon, jota neuvostoaikana käytettiin taidegalleriana. Joskin liettualainen puinen Jeesus näyttää enemmän liettulaiselta pakanajumalalta kuin yleisen eurooppalaisen käsityksen Jeesukselta. Toisaalta Etelä-Amerikassakin katolinen kirkko on sulattanut näppärästi intiaanien uskonnot osaksi katolilaisuutta. Liettualainen puu Jeesus painii samassa sarjassa kuin Atagaman autiomaan pääkallokirkot. Suomen luterilaisen kirkon olisi syytä pohtia sitä, että jos opettaa suvaitsevaisuutta ja samaan aikaan potkitaan kaikki vääräuskoiset (Luther-säätiö, homot/lesbot, Nokian liike) ulos kirkosta. Onko tässä jotain ristiriitaa? Kirkossa voisi käydä ehkä joku vielä vuonna 2050. Sinänsä tämä ei ole minun ongelma.



Jatkoimme vaellusta Rickin kanssa puhuen kilpailuoikeudesta ja yrityskaupoista. Samalla ajeltiin myös mäenrinnettä kulkevalla ”vaunulla”. Lomasuorittajan matka jatkui kohti itsenäisyyden aukiota ja runoilijoiden pystejä. Sotamuseo todettiin käymisen arvoiseksi. Jokaisella kansalla on jotain kummia sankareita. Suomella on känninen mäkihyppääjä, Tsaarin armeijan upseeri ja yksinvaltias Kainuusta. Jokainen näistä herroista on tehnyt jollain mittapuulla suurta Suomelle. Liettuan kansallissankareita ovat kaksi lentäjää. Kyseiset herrat yrittivät lentää Liettuasta Amerikkaan, mutta tippuivat Puolan länsiosaan. Sitten heistä tuli sankareita, jotka voi nähdä jopa seteleissä. Kukapa meistä olisi tehnyt jotain suurta. Näiden herrojen suhteen sankaruuden peruste on kuitenkin joskin olematon. Joka tapauksessa herrojen lentokoneen jäänteet ovat liettulaisten pyhiinvaelluskohteena kyseisessä museossa. Ensi kesänä lupaan tehdä pyhiivaelluksen Lepikon torpalle, kiertää sen kolme kertaa myötäpäivään, kolme kertaa vastapäivään ja suudella sen kulmaa.



Varkaudella on mekaanisen musiikinmuseo, mutta Kaunasilla on paholaismuseo. Kumpikin museo on omalla tavallaan loistava. Suosittelen siis kumpaakin. Vanhassa kaupungissa katsastimme linnan rauniot, puistot, kirkot ja kaupungintalon. Nautimme vielä erittäin rasvaisen ja suolaisen (=liettualaisen) lounaan ennen kuin suuntasimme matkamme pääkohdetta ”90. linnoitus” kohti. Kyseinen linnoitus oli osa ennen ensimmäistä maailman sotaa rakennettua Kaunasin puolustusjärjestelmää. Syy miksi se kannattaa nähdä on jokin toinen. Linnoitukselle löytäminen oli sinänsä hyvin hankalaa, koska meillä ei ollut karttaa tai havaintoa missä se sijaitsee. Oli vain vuodelta 2002 oleva tieto minibussilinjasta, jolla sinne voisi päästä. Liettuan minibussiliikenteen tuntien tietoon piti suhtautua varauksella. Odotimme noin 15 minuuttia bussia numero 47, mutta sitä ei kuitenkaan näkynyt. Sitten aloitimme kysellä tietä paikallisilta. Se osoittautui vaikeaksi, koska lähinnä saimme ”fuck off” -kommentteja. Lopulta löysimme nahkatakkiin pukeutuneen Adoniksen, joka paljasti, että paikalle pääsisi minibussilla numero 93. Nousimme bussiin ja sanoimme kuskille liettuaksi ”90. linnoitus”. Nyt vain toivoimme, että kuski ymmärsi, että meidät piti heittää linnoituksen kohdalla ulos. Matka kesti noin 15 minuuttia ja alkoi loppu hirvittää, koska lopussa ajeltiin moottoritietä kaupungista ulos. Kuski kuitenkin tiputti meidät moottoritielle. Suomessa bussi ei tiputa ketään keskelle


moottoritietä (kysyin myöhemmin liettuan opettajaltani asiasta ja hän sanoi, että samasta paikasta lietttulaiset opiskelijat liftaafat kotiin.) No pian huomasimme minne pitää mennä. Ensin piti ylittää neljäkaistainen moottoritie. Pienillä asiolla saa elämän tuntumaan jännittävältä. Linnoituksen historiasta hirveän tekee sen, että puna-armeija käytti tätä paikkaa 1940-1941 vankilana/kidutuskeskuksena. SS jatkoi tappamalla täällä 75 000 juutalaista, romaania, venäläistä ja liettulaista. Kolmannen valtakunnan jälkeen KGB käytti tätä väliasemana ”vastavallankumoksellisten” ja ”kulakkien” siirrossa Siperian aroille. Voidaan puhua varsin vaikuttavasta paikasta. Museo muodostuu neuvostoaikana valetusta erittäin rumasta betoniarkkitehtuurin saavutuksesta, jossa esillä on yleisesti tietoa liettulaisten ja juutalaisten tappamisesta ja karkottamisesta vuosina 1940-1991. Toinen osa, eli alkuperäiset vankilasellit ovat maan alla. Sitten Birkenaun en ole nähnyt mitään näin järkyttävää.
Paikan hirveyden kruunaa 32 metrin korkuinen betonielementti fasismin urhien muistolle.



Palasimme samalla minibussilla keskustaan ja kävimme hieromassa loppuun kaupat isosta Lenin-patsaasta. Nyt sain työpöydälleni maailman tunnetuimman juristin patsaan. Ikävä kyllä Lenin-patsaiden suhteen kysynnän ja tarjonnan laki on toiminut liiankin hyvin. Hintataso alkaa olla hyvin suolainen. Lenin yritti tuhota Kapitalismin, mutta nyt pääoman avulla voi ostaa Lenin-patsaan. Patsaan koko on suoraan verrannollinen pääoman määrään.



Enää oli paluu Vilnaan edessä. Onneksi Vilnan bussi tuli vastaan liikennevaloissa, ja pienellä oven koputtellulla päästiin sisään ja matkaan kohti ”kotia” alkoi..




Kaunas on käymisen arvoinen (fuck off!)