Millaista elämä joskus liettuassa on!

Seuraavat tarinat kertovat millaista elämä joskus Liettuassa on:

1. Linja-autot

Tyttöystäväni oli täällä pääsiäisenä. Hän näyttää ”ei-liettulaiselta”, koska käyttää liettulaiseen lähiöön liian muodikkaita vaatteita. Itse käytän noin 5 vuotta vanhaa takkia, jotta sulaudun paremmin paikallisiin. Näytän kuulemma kerjäläiseltä. Busseissa minulla ei ole muita ongelmia kuin hengittäminen, koska keskimäärin aina siellä haisee erittäin voimakas vanha ja uusi viina. Lisäksi ”katujenmiehet” a.k.a pultsarit haisevat erittäin pahalle, mikäli sattuvat lähelle sinua.
Tyttöystäväni läsnäollessa kaikki pultsarit olivat myös kiinnostuneita meistä (tai tyttöystävästäni). Pahin sattumus oli, kun venäjää puhuvat paikallisen ”jengin” pojat ja liettulaiset ottivat yhteen bussissa. Sinänsä yhteenotto oli lievä, mutta jos bussin ovesta viskataan tyhjä lasinen olutpullo joka viuhuu pääsi ohi kovalla vauhdilla, et voi tuntea oloasi turvalliseksi. Linja-autossa on tunnelmaa.



2. Ravintolat

Koska liettulainen ruoka on pahaa, olen kehittänyt itselleni pahan riippuvuuden japanilaiseen ruokaan. Vihaan kauppakeskuksia. Suomessa en voisi kuvitella, että menisin koskaan Itäkeskukseen syömään. Vilnan suurin ostoskeskus "Akropoli" sijaitsee lähellä lähiötäni. Tässä keskuksessa ei ole rahaa säästelty. Kaikki on isoa, keinotekoista ja niin raastavan amerikkalaista. Joka tapauksessa, siellä sijaitsee Kabuki-niminen japanilainen ravintola. Tarjoilijat tuntevat jo minut, koska olen vakioasiakas. Lounas maksaa 2.80 euroa, 8 palaa sushia maksaa 3 euroa ja teetä kannullinen 1,2 euroa. Parasta syömisen ohella on luistinrata, jota voi katsella ravintolan pöydistä. Kauppakeskuksen sisällä on siis täysimittainen jääkiekkokenttä. Liettualaiset ovat vain niin säälittäviä luistelijoita, että yleisöluistelu on lähinnä tragikoominen. Ihmiset osaavat ottaa vauhtia luistimilla, mutta jarrutus tapahtuu törmäämällä laitaan. Kabuki on loistava paikka. Ruoka on hinta-laatu suhteelta täydellistä. Parasta paikassa on, että välillä soundtrackina toimii "Värttinä". Aika pitkälle on rääkkylästä tultu.
Olet liettuassa+syöt japanilaista ruokaa+katselet luistelua+kuuntelet Värttinää=loistava lounas.




Liettulaisista ravintoloista paras on ”fabai”, joka sijaitsee asuntoni lähellä keskellä rekkaparkkia. Sinänsä paikka on absurdi, mutta jälleen kerran hinta-laatu suhde hyvä. Paikan erikoisuus on oikea nuotio/takka/pätsi keskellä ravintolaa. Kokki paistaa pihvit avotulella. Hän käyttää apunaan hiustenkuivaajaa, jotta saa hiilet hehkumaan sopivasti. Paikan miinuksena on ruokalista. Paikassa on vain yksi kappale englanninkielisiä ruokalistoja. Minun liettuankieleni on sen verran keskeneräinen, että sen avulla ruuan tilaamisessa tulee välillä pieniä yllätyksiä. Perjaintaina sain kokonaisen kanan kun tilasin listalta annoksen, jossa sai eniten lihaa halvimmalla. Toisaalta englanninkielinen käännös ruokalistasta on myöskin ongelmallinen, koska et voi koskaan tietää mitä saat, koska kääntäjän englannin kielentaito on samaa luokkaa kuin minun espanjan taitoni. Lisäksi paikan tarjoilijat eivät ainakaan mielistele ketään; jos heillä on huono päivä, kaikki varmasti huomaavat sen. Olen odottanut annosta pahimmillaan 2,5 tuntia. Normaalisti kestää vain 45 minuuttia. Parempi kuin unicafe, koska käyn täällä välillä kesken koulupäivän.

Ruokakaupasta ostan useimmiten 400 gramman rasvattoman jugurtin (Valio) tai kaviaaria. Sinänsä ruuan valmistus on jotenkin vastenmielistä täällä johtuen keittiöstä. Samoin vaikka ostaisin vain nuudeleita kaupasta, aterian hinta on noin 6 litaa, joten usein tulee halvemmaksi syödä ravintolassa. Kuitenkin silloin tällöin=usein ostan punaista kaviaaria, sipuleita, sitruunan ja ranskanleivän. Smetanaa ostan joskus, mutta sen ostamisen vaikeutena on, että en vieläkään muista mitä smetana on liettuaksi. Olen varmasti kohta ostanut kaikki muut vaihtoehtoiset maitovalmisteet vähintään kerran eli kermaviili, ranskankerma ja maitorahka.

3. 9 mm käsiaseet

Kaverini Lucas meni eräänä maaliskuisena iltana miestenhuoneeseen Forum Place -nimisessä viihdekeskuksessa. Käymme katsomassa kyseisessä paikassa Mestareiden liigaa. Miestenhuoneessa Lucas tapasi toisen miehen, joka alkoi puhua hänelle liettuaa. Lucas totesi, ettei puhu liettuaa. Mies vastasi "Fuck You!". No mitäpä Lucas siihen kuin "Fuck Off". Liettualainen kysyi "Serious?". Lucas vastasi, että tottakai. No mies kaivoi 9 mm pistolinsa esiin ja rupesi esittelemään sen piippua Lucasille. Harvoin on nähty niin kalpeaa, tutisevaa ja nopeasti liikkuvaa puolalaista. No loppu hyvin kaikki hyvin kukaan ei saanut lyijymyrkytystä (vielä).



4. Pääsiäinen

Älä mene sinne, missä on suomalaisia. Pääsiäisenä Vilnan valtasivat suomalaiset ”elämysmatkailijat”. Mistä heidät löysi? Toikkaroimassa kaduilla hirveässä kännissä. Karjumassa toiselleen naisten sukupuolielinten nimiä. Kaupoissa he keskittyivät etsimään halpaa viinaa. Poltan Suomen passini.



5. Wappu

Suomessa vappu on yhtä kuin simaa, munkki, Ullanlinnanmäki ja sammunut teekkari. Liettuassa wappua ei juhlita, koska neuvostoajan haavat ovat edelleen niin syvällä. Wappu (Labour day) ei ole Wappu (Labour day), vaan Äitienpäivä (Mother Day).
No vietimme juhlan Suomen Vilnan suurlähetystön takapihalla Vilnan suomalaisen killan wappujuhlassa. Tapahtumassa oli kaikki hyvän Wapun tunnusmerkit lukuunottamatta että (entiset) teekkarit eivät ihan sammuneet ja Ullanlinnanmäki puuttui. Hauskaa oli.



Näihin kuviin ja tunnelmiin,
Vilna vaikenee, mutta toivottavasti vain hetkeksi.
En tiedä mitä teen Vilnalle ennen kuin lähden täältä, mutta ilmeisesti Suomessa tuhopoltot ovat nyt "se juttu".
Ehkä konsultoin saksalaisia erasmusstudentteja, ja Vilna kokee "Rovaniemet".