Ignalinassa

Ensiksi pahoittelut, että en ole päivittänyt blogia pitkään aikaan. Nyt tulee taas tavaraa.

Minusta yksi Liettuan mielenkiintoisimmista matkailunähtävyyksistä löytyy Antanas Snieckuksen mukaan nimetystä atomityöläisten kotikaupungista Snieckusta. Valitettavasti kaupungin nimi vaihdettiin Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä tylsäksi Visaginakseksi. Kaupungin keskustasta noin 10 km päässä sijaitsee Leonid Breshnevin päätöksellä rakennettu valtava Ignalinan ydinvoimala. Voimala on kaikilla mittapuilla tautisen kokoinen. Se tuottaa edelleen 70% Liettuan koko sähköntarpeesta. Kuitenkin paras asia on, että se on tyyppiä RBMK-1500. Kyseinen reaktorityyppi on tunnettu erittäin oikulliseksi ja väärin suunnitelluksi. Paras puoli on siinä, että siitä voidaan vaihtaa polttoainesauvat lennossa, mikä mahdollistaa loistavasti uraanin rikastamisen. Kyseistä reaktorityyppiä pidetään yhtenä hirveimpänä neuvostoliittolaisen insinöörintaidon näytteenä. Kaikki tietävät, mitä tapahtui Ignalinan pikkuserkulle vuonna 1986 Ukrainassa?




Aloitin matkan perinteisesti kello 06.15. Raahauduin yksin juna-asemalle. Olin tällä kertaa matkassa aivan yksin. En myöskään tiennyt minne tarkasti olin menossa. No ostin junaliput. Junan piti saapua Visaginakseen noin kello 9.35. EI saapunut. Saavuimme Ignalinan kaupunkiin, jossa ydinvoimala ei nimestä huolimatta sijaitse. Tämän jälkeen aloin epäillä, olinko oikeassa junassa. No, jos menen ohi ei auta, kun palata takaisin Vilnaan. Epäilihän Jeesuskin jumaluuttaan, mutta nyt usko minun oikeaan reittiin oli todella hukassa. Lopulta ehkä kello 10.30 juna saapui Visaginakseen. Hyppäsin junasta ulos ja kävelin aseman eteen. Sieltä löytyi taksikuski, joka osasi vain " I am your man" enkuksi. Pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta saksan-englannin-liettuan-viittomakielen avulla. Kuski polki Saksasta tuotua 1980-luvun audia kuin Räikkönen. Visaginas on siitä poikkeuksellinen kaupunki Liettuassa, että 9/10 asukkaista puhuu äidinkielenään Venäjää. Kaupunki rakennettiin 1974 keskelle metsää, kun ydinvoimalaa alettiin rakentaa. Kaiken kaikkiaan Visaginas on yksi parhaista liettualaisista kaupungeista, jotka olen nähnyt. Se ei ole niin ruma kuin normaalisti Liettuassa lähiöt ovat, koska sinne tajuttiin jättää komeita mäntyjä talojen välille. Kaupungit kadut ovat 4-kaistaisia. Talot ovat rumia, mutta todella hyvässä kunnossa. Kaupunki sijaitsee kauniilla mäntykankaalla järven rannalla.



Taksi kuski heitti minut ydinvoimalle ja lupasi tulla hakemaan pois, kun soitan. Ignalinna oli juuri niin komea kuin odotin. Kaksi jykevää kolmihaaraista savupiippua ja massiiviset rakennukset. Työntekijöiden ruokala oli vielä Neuvostoliittoa ja työntekijöiden ruokakauppaan pääsi nykyisin vapaasti. Neuvostoliiton aikana sen paremmasta valikoimasta (banaaneista) saivat nauttia vain atomivoimalan työntekijät. Menin informaatiokeskukseen. Siellä minulle iskettiin kasa esitteitä käteen, lahjoitettiin ydinvoimalan cd-rom ja istutettiin katsomaan elokuvaa ydinvoimalasta. Informaatiokeskuksessa on myös pieni museo. Informaatiokeskukseen olisi pitänyt ilmoittautua etukäteen. Ilmoittauduin viiime yönä ehkä kello 24.00. Tänä aamuna minulle oli lähetetty viesti, että en voi vierailla tänään siellä... No eivät estäneet. Turbiinihalliin ei pääse enää kuin harvat ja valitut, koska rättipäät räjäyttivät New Yorkissa 2001 ne tornit. Liettuassa pelätään, että tänne isketään seuravaksi. Yritin kaikkeni, mutta ei onnistunut. Ilmeisesti ydinvoimalassa on hyvät palkat, koska normaalisti Liettuassa kaikki onnistuu, kunhan vain maksat... Täällä ei toiminut.



Soitin taksin ja palasin Visaginakseen. Sanoin, että rautatieasemallle. Kuski sanoi minulle jotain saksaksi. En ymmärtänyt. Sitten liettuaksi. En ymmärtänyt. Sitten "autobus". Sanoin Taip! Kuski heitti minut kaupungin keskustaan, koska bussi lähti ennen junaa takaisin Vilnaan. Ystävällistä. Kävin vielä popsimassa voiset mätileivät hotellin baarissa ja kuljeskelin kaupungilla. Istuin bussiin ja nukahdin. Matka meni hyvin siihen nähden, ettei minulla on ollut tarkkaa tietoa, miten perille pääsy käytännössä onnistuu...




Ignalinna uhataan sulkea kokonaan 2009. Ensimmäinen reaktori suljettiin jo 2000-luvun alussa. EU-maat vaativat sen sulkemista, koska se on niin vaarallinen! No minusta pahempi ongelma on, että jos se suljetaan, Liettuan talouteen saadaan näin uusia ongelmia. Uudet taloudelliset ongelmat aiheuttavat taatusti ongelmia Liettuan integraatiokehitykselle. Jos EU sulkee voimalan, tilanne pitää korvata taloudellisesti Liettualle. Suomalaiset voivat olla ihan hiljaa EU:ssa, koska Pietarin lähellä sijaitsee Sosnovyi Borin voimala, joka on samaa pahamaineista RBMK tyyppiä. Siis, jos Ignalinna suljetaan, saadaan taloudellisesti vaikeuksissa oleva Liettua ja vaarallinen Sosnovyi Borin on 300 km päässä Helsingin keskustasta. Ignalinna on sentään 600 km etäisyydellä. Toisaalta Ignalinan sulkeminen voi aiheuttaa vallankumouksen eräässä valtiossa. Missä valtiossa? Vastaukset ja perustelut vieraskirjaan!



Lopuksi, jos Ignalinna suljetaan, minulla on töitä kaikille Visaginaksen asukkaille:

Malli 1: Visaginaksen väestö on erittäin hyvin koulutettua, mutta ongelmana on venäjän kieli ja sen sijainti. Visaginakseen on vaikea kuvitella mitään teollista tuotantoa. Aion perustaa työnvälitysfirman, jonka kautta välitän Visaginaksen ammattilaiset takaisin halkomaan atomeita esim. Iraniin, Pohjois-Koreaan, Intiaan ja Kiinaan. Uskon, että henkilöille, jotka osaavat käyttää sotilasreaktoria löytyy töitä!

Malli 2: Ydinvoimalaan jää paljon töitä myös sen sulkemisen jälkeen, koska ydinjätettä ja -reaktoreita pitää hoitaa myös sulkemisen jälkeen. Ignalinnasta saa loistavan matkalunähtävyyden. Kannetaan Grutas Parkista yksi Lenin seisomaan pääportille ja sitten vain opastetut kierrokset ydinvoimalaan. Näen Tšernobylin kaltainen reaktori turvallisesta!! Ravintola vanhaan kaasuturbiinihalliin!

Yhden asian opin tällä matkalla:

Ignalinnan esittelyvideo päättyi toteamukseen, että kun palaan kotiin illalla, kodin tunnun aiheutuminen on Ignalinnan ansiota. Kuulemma ilman sähköä ja lämpöä ei ole kodin tunnetta. Lenin totesi, että kommunismi on yhtä kuin koko Neuvostoliiton sähköistäminen. Kommunismi murtui, mutta sähkö on edelleen tärkeintä elämässä?


www.iae.lt
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinvoima
http://fi.wikipedia.org/wiki/RBMK

Lukemista

Suosittelen seuraavia osoitteita:

1. http://www.pykala.fi/intervivos-arkisto.php

Inter Vivoksen uusi numero, artikkeli Berliinistä Itään. Jos tämä roska kiinnostaa, sieltä löytyy lisää!

2. http://kemppinen.blogspot.com/

Aiheena Marx, oikeustiede, tekijänoikeudet, yhteiskuntavastuu ja runous. Ihminen ei tarvitse muuta!

3.http://www.kariuoticonsulting.fi/blog

Miksi "ihmelapsi" on niin katkera?

4.http://www.keskuskauppakamari.fi/kkk/lehdisto/
lehdistotiedotteet/2005_lehdistotiedotteet/fi_FI/Baltian_ja_Puolan_yritykset/

Hyvä selvitys Liettuan markkinoista.

5. www.malinen.net

Kupsin valmentaja. Nero ainakin omalla sarallaan.

6.http://w3.upm-kymmene.com/upm/internet/cms/upmcmsfi.nsf/pages/
Sijoittajasuhteet_Esitysmateriaali_z.html?OpenDocument&qm=menu,5,8,0&smtitle=Esitysmateriaalit

Jos jotakuta UPM kiinnostaa vielä! Suosittelen!

Jalkapallo

Loistavaa! Kups teki sen! Ensimmäinen voitto kuopiolaiselle jalkapallolle sitten 1989! Tästä on hyvä jatkaa! Malinen on velho! Sinänsä tämä asia huolestuttaa minua!
Kuopiossa urheilumiehet johtavat kaupunginvaltuustoa. Tämän takia rahaa kaadetaan urheiluun niin paljon, että heikompia (=järkeviä) hirvittää. Jos urheiluseura menestyy, rahaa pitää puskea kahta kauheammin. Kuuluuko kunnan lakisääteisiin tehtäviin rakentaa hyppyrimäkiä, pesäpallostadioneja, jalkapallostadioneja, valtavia urheiluhalleja? Perustelut ovat täysin naurettavia. Kuopioon saadaan näkyvyyttä, matkailutuloja, verotuloja. Uskoisin, että resurssit voitaisiin allokoida tehokkaammiin. En kiellä, etteikö nuorisoliikuntaa ja kuntourheilua pidä tukea, mutta huippu-urheilu ei tuota penniäkään kaupungilta. Lisäksi monet kuopiolaiset joukkueet ovat nykyään osakeyhtiömuotoisia. Osakeyhtiön tehtävä on tehdä voittoa omistajilleen (pääoma hallitsee). Mikään muu oy-tyyppi (laivanrakennus, kartonkitehtaat, bioyritykset) ei saa kaupungin budjetista niin paljon suoraa tukea kuin urheilu oy:tä. Toki hyväksyn, että kasvavia yrityksiä voidaan tukea, mutta rahat pitää saada takaisin jossain muodossa. Voin perua sanani, jos joku voi esittää laskelman, että Kalpa, Kups tai PuPE on suorasti tai epäsuorasti maksanut takaisin kaupungille kaiken sen tuen, joka niihin on välittömästi (raha) tai välillisesti(anteeksi annetut maksut, yms) pumpattu viimeisen 10 vuoden aikana. Lisäksi, onko perusteltua tukea yrityksiä, jotka ovat tehneet toistuvia konkursseja (Kalpa), joilla on jatkuvasti työnantajavelvoitteisiin liittyviä riitoja vireillä (Kups, Kalpa), joiden työntekijät joutuvat turvautumaan palkkaturvaan tai verottaja uhkailee konkurssilla (PuPe)?

Miten on Liettuassa?

Jos tutkii paikallisten koripallojoukkueiden toimintaa, huomaa heti eron. Suhtautuminen sponsorointiin on kaikin tavoin ammattimainen. Jos olisin yritysjohtaja ja minun pitäisi ratkaista pistänkö eurot liettulaisen koripallojengin vai suomalaisen futisjengin tukemiseen, ratkaisu olisi helppo. Liettuassa tuote on viimeistä piirtoa myöten ammattimainen. Suomessa se on jotain muuta. Toisaalta Suomessa ongelmana on myös se, että jalkapallo ei kiinnosta kuin pientä osaa kansasta, tai ylipäätänsä urheilutapahtumissa käydään naurettavan vähän. On idiotismia maksaa mainoksesta, jota katsovat tyhjät katsomot. Suomessa sponsoroisin Jukolan viestiä, koska se kiinnostaa oikeasti n. 1500 joukkuetta ja useaa kymmentä tuhatta ihmistä.

Sitten vielä jalkapallosta:
Paras jalkapallopeli on Hattrick. Helsingin yliopiston professori Ari Hirvonen pelaa Hattrickia ja luennoi sen merkityksestä oikeusteorian tunneilla. Suosittelen siis Hattrickkiä jokaiselle, joka haluaa päästä samoille aaltopituuksille oikeusteorian kanssa. Hattrick on aikuisten Habbo hotel! Vannoin joskus, etten enää koskaan pelaa tietokonepelejä. No tämä lupaus kesti useita vuosia, mutta vuonna 2004 luin Helsingin Sanomista jutun Hattrickista. Pelaan edelleen viikossa 1-1,5 tuntia oikeita ihmisiä vastaan. Menestyminen perustuu lähes täysin loogiseen päättelemiseen. Täydellinen peli ja pahan riippuvuuden aiheuttaja. Onneksi peliä ei voi pelata kuin rajoitetun ajan viikossa (2 ottelua). Tällä ehkäistään tehokkaasti sen haitalliset vaikutukset muuhun elämään.

Likaista peliä?

Huolimatta siitä, että minua on pyydetty kirjoittamaan Keskustan politiikoista, jätän sen väliin. Jokaisella suomalaisella on mahdollisuus seurata komediaa kotimaan tiedotusvälineistä. Mauri rakentelee hirvittävän isoja siltoja omaan vaalipiirinsä, Paavo on katkera kaikkia kohtaan, Matin puhtoisen partiopojan ulkokuori murenee tekstiviesti tekstiviestiltä ja muut kepulaiset vain yrittävät estää sen, etteivät "yksinäiset" naiset saisi hedelmöityshoitoa (koska se on Saatanasta) ja loputkin sinun maksamasi veromarkat yritetään jakaa maalaisille, jotta heistä jokainen voisi ostaa uuden 200 000 euroa maksavan Volvon. Tätä farssia voi seurata tv-1 uutisista joka arkipäivä kello 20.30. Oletettavasti myös jokin Yle:n "koko kansan" digikanava lähettää jotain Kepun vaiheista kertovaa ohjelmaa 24/7.

Liettuan politiikan perspoonallisuudet ovat jotain toista. Sinänsä Liettua ei ole kovin idässä, mutta tuhannen ja yhden yön sadut voisivat kertoa tämän maan poliitikoista.

Top-4 liettulaiset poliitikot:

1. Viktor Uspaskich

Venäläinen miljonääri, joka muutti Liettuaan vuonna 1987. Rikastunut hämärillä kaasuputkiin liittyvillä bisneksillä 1990-luvun alussa. Nykyisin omistaa mm. suolakurkkuja valmistavan Vikonda-yhtiön. Hän on Kedainiain kaupungin johtaja ja työllistää omien yhtiöidensä kautta lähes kaikki kaupungin asukkaat. Asiat ovat kyseisessä kaupungissa paremmin kuin muualla Liettuassa. Uspaskich on kaupungissa kuin Jumala. Hän perusti itselleen puolueen nimeltä “työväenpuolue”. Valitettavasti Bob-Helsinki ei ollut ensimmäinen, joka keksi pukea oikeiston työväki-teeman taakseen (Sauli Niinistö työväen presidentti). Sen teki Uspaskichin. Hänen puolueensa ilmoittaa olevansa työväen asialla. He puolustavat kaikkea hyvää. Puolueen tarkoitus on vain tehdä hyvää Liettuan kansalle! Puolueen johto on Vilnan bisneseliittiä ja muita liikemiehiä. Äänestäjät taas kaikkein köyhimmät maaseudulta, koska köyhät olettavat, että Uspaskich pystyisi tekemään muuallakin samanlaisen “ihmeen” kuin on tehnyt Kedainiaissa. Loistava suoritus! Uspaskich on todellinen pelimies, sillä hän ei ole hallituksen tai parlamentin jäsen. Todellisuudessa hän johtaa kuitenkin koko puoluetta rautaisin ottein kulissien takaa!
Absurdista tilanteesta vielä kummallisemman tekee se, että liettualaiset vihaavat sydämiensä kyllyydestä venäläisiä. Miten on mahdollista, että liettuan yksi valovoimaisimmista poliitikoista ei puhu kuin murtaen liettuaa ja on venäläinen?

http://www.darbopartija.lt

2. Algirdas Brazauskas

Liettuan pääministeri ja entinen presidentti. Tilanteessa ei ole mitään muuta absurdia kuin se, että herra toimi neuvostoliiton aikana Liettuan kommunistisen puolueen johtajana ja sitä kautta myös Liettuan johtajana. Nyt hän edustaa taas demokratiaa, kansalaisvapauksia ja markkinataloutta. Johtaa myös Liettuan sosiaalidemokraattista puoluetta eli kommunistisen puolueen inkranaatiota. Alkaa olla vanha (s.1932). Jos kansaa johtavat kommunismista oppinsa saaneet herrat, ei voida olettaa, että järjestelmästä saataisiin tuhottua kaikki kommunismin piirteet. Kaikki suomalaiset tietävät, ettei keskustapuoluekaan muuttanut ideaansa (kaupunkilaisten rahojen jakaminen maaseudulle) vaihdettuaan nimensä Maalaisliitosta Keskustaksi.

http://www.lsdp.lt/

3. Rolandas Paksas
Paksas aloitti poliittisen uransa Vilnan pormestarina, mutta pian, suuren kansansuosion takia, siirtyi valtakunnan politiikkaan. Saavutti populismillaan aseman kansan rakastamana pääministerinä. Esti Mazeikiu Nafta öljy-yhtiön myynnin amerikkalaisille. Ryhtyi ankaraan presidentin vaalikampaanjaan. Voitti vaalit hurjan kampanjan turvin. Kampanja rahoitettiin venäläisen mafian rahoilla, tai ainakin näin uskotaan. Lisäksi hän antoi kansalaisuuden venäläiselle asekauppiaalle ja piti yllä yhteyksiä venäläisiin eli mafiaan. Liettuan tiedustelupalvelu nauhoitti Paksasin keskustelua venäläisten kanssa. Ne soitettiin suorassa televisiolähtyksessä. Professori ilmaisi asian luennolla siten, että jokainen liettulainen poliitikko on korruptoitunut, mutta rahaa ei saa ottaa venäläisiltä. Hänen opintoihinsa korkeakouluissa liittyi jotain ongelmia, sillä jos ei ole opiskellut korkeakoulussa, mutta ilmoittaa opiskelleensa. Paksasin ensimmäiset tähtihetket päättyivät eroon ja oikeusprosessiin. Mutta Paksas on täällä taas! Pelaa poliittista peliä jälleen… Jos on tarpeeksi kova poliittinen pelimies, syytteet eivät haittaa, tästä esimerkkinä kepun Kauko Juhantalo. Paksas harrastaa taitolentoa. Hän on lentänyt Vilnan keskustan läpi virtaavaan joen päällä hurjia näytöksiä. Hänellä on uusi populistinen oikeistopuolue.
http://www.ldp.lt/


Iso-Paavo, se islamistien kaveri, Paksas ja Prodi. Voittajien on helppo hymyillä(miten heille on käynyt sittemin)?

4. Valdas Adamkus



Liettuan vuonna 1926 syntynyt presidentti. Asunut koko aikuisikänsä Yhdysvalloissa. Työskennellyt siellä mm. luonnonsuojeluliikkeessä. Palasi Liettuaan 1997 voitettuaan oikeusprosessin siitä, voiko edes asettua ehdokkaaksi presidentin vaaleissa, koska ei ole asunut Liettuassa ja oli Yhdysvaltain kansalainen pitkän aikaa. Hän tuli, näki ja voitti vaalit. Ollut kaksi kertaa Liettuan presidentti, ensin 1990-luvun lopussa ja sitten uudelleen Paksasin eron jälkeen. Hänet voi tavata Vilnan keskustassa kävelemässä turvamiesten kanssa. Liettualaisten mielestä vanha ja höppänä, mutta ei ärsytä ketään ja hoitaa hommat jotenkin, niin hyvä valinta.

Siinä missä Suomessa poliittinen satiiri puetaan piirretyn muotoon, Liettuassa tarvittaisiin jokin b-luokan jenkki toimintaelokuva.


Lopuksi:

Professori piti luennolla messua siitä, kuinka on mahdollista että Liettuan "talousministerillä" ei ole korkeakoulututkintoa. Hän oli tästä täysin sekaisin. Viittasin ja sain puheenvuoron. Kerroin Suomen tämän hetken suurimman puolueen puheenjohtajan ja valtiovarainministerin olevan koulutukseltaan ylioppilas. Hänen edeltäjänsä taas oli vain seiväshyppääjä ja liikunnanopettaja. Professori meni mykäksi. Onnistuin hiljentämään opettajia lukion historian tunneilla, mutta en uskonut, että se onnistuisi liettualaisessa yliopistossa!

Kuvat: Kaikki kuvat ovat peräisin kunkin herran puolueen sivuilta, lukuunottamatta Valdas Adamkus kuva on presidentin kanslian sivuilta.

Aikamääreistä.

Haminassa talvella 2003 opin erään asian erittäin hyvin, nimittäin annettujen määräaikojen noudattamisen. Jos annettua määräaikaa ei noudatettu tai lisäaikaa pyydetty, oli edessä aina ongelmia. Myös seuraavana keväänä Kontiorannassa erään kouluttajan "minuutti per kilometri" -periaate iskosti mieleen kellon noudattamisen tärkeyden (minuutin myöhästyminen tarkoitti 1 km juoksua). Toisaalta eräs eleganttikadettiupseeri, joka toimi komppanian päällikkönä, lanseerasi erittäin
korrektin periaatteen: "jos mies ei ole oikeaan aikaan Y-pisteellä, hän on joko kuollut tai mulkku”. Kyseinen kapteeni myöhästyi itse jokaisesta Y-piste -tapaamisesta periaatteen lanseerattuaan. Hän ei ollut kuollut.

Liettuassa sovittujen määräaikojen noudattaminen on satunnaista.Oppitunnit ja bussiaikataulut vielä menevät, mutta jotkut erasmusstudentit panevat meidän luterilaisen moraalin omaavien länsi-eurooppalaisten hermot todella koetukselle. Keskiviikkona sovimme mm. seuraavista asioista:

1. Kello 11.00 otetaan Tillmanin syntypäiväkorttia varten kuva. Erikseen kaikille painotettiin, että kuva otetaan kello 11.00, koska oppitunnit jatkuvat sen jälkeen. Kello 11.15 otettiin valokuva, mutta erittäin vajaalla miehityksellä. Ainoastaan minä, hollantilaiset ja saksalainen olivat paikalla kello 11.00. Muita alkoi valua paikalle tasaiseen tahtiin noin kello 11.10. Rick totesi, että ei näiden kanssa voi sopia mitään, koska ei ole mitään varmuutta, että se tapahtuu.

2. Menimme juhlimaan Tillmanin syntymäpäiviä ravintolaan n. kello 18.30. Slovakialaisia ei näkynyt paikalla. Tsekit ottivat puhelimen käteen ja soittivat. ”Olemme 10 minuuttia myöhässä”. 25 henkilöä odottaa tunnin ja 15 minuuttia tilaamatta ruokaa, kunnes slovakilainen 10 minuuttia on kulunut.

Olen joskus myöhässä vahingossa, harvoin tarkoituksella. Kun tulen myöhässä paikalle, olen pahoillani. En ole kuullut yhdenkään myöhästelijän täällä pahoittelevan myöhästelyään.

Näiden kanssako pitäisi rakentaa yhteistä Eurooppaa? Jos antaa vain asioiden lipua, kyllä näiden kanssa tulee toimeen. Vangeliksen sanojen mukaan "jos kreikkalaisen kanssa sopii, että jotain tapahtuu maanantaina se tapahtuu todennäköisesti torstaina". Pitänee vain löysätä pipoa.

Piiru, Metri, Sekuntti!


Mestareiden Liiga sentää alkaa ja loppuu ajallaan. Palaamassa mestareiden liiga illasta.

Kaunasin Tour 24.3

Keskiviikkona pohdimme Liettuan oppitunnilla, mitä tehdä perjantaina, kun ei ole luentoja. Olin pohtinut jo pitkään lähteä Liettuan toiseksi suurimpaan, entiseen pääkaupunkiin Kaunasiin. Toisaalta aiemmat kokemukseni Kaunasista eivät ollet kaikilta osin myönteisiä ja useat todistajainkertomukset toistelivat tarinoita muukalaisvihasta. Toisaalta sama tilanne meillä Suomessakin on. Entisen pääkaupungin Turun alkuasukkaat kuvittelevat elävänsä edelleen erillään muusta Suomesta.



Niinpä lähdin avoimin mielin kohti Kaunasia (lukuunottamatta lukuisia ”fuck off” -kommentteja reissulla ei ollut pahempia ongelmia ja voisin olettaa, että Turun torin Hesen luukku on vaarallisempi paikka aamuöisin, varsinkin jos ei puhu turkua.) No ilmoitin, että lähden vaikka yksin kello 6.00 perjantaina kohti Kaunasia. Mukaan ilmoittautui monta halukasta, mutta loppujen lopuksi mukaan valikoitui vain lentävä hollantilainen Rick. Huolimatta, että Rick on Hollannin työväenpuolueen jäsen, pysymme erittäin hyvin samalla aaltopituudella. Ingalinnan ydinvoimala on ainoa asia, josta olemme eri mieltä. Minusta se on täysin turvallinen ja tarpeellinen laitos. Rick oli asiasta hiukan erimieltä (dangrrrrrrrrrrrrreous=lausutaan hollantilaisella r kirjaimella, joka on pitkä).



Otimme bussin ja simahdimme mukavasti 1,5 tunniksi. Kaunasiin saavuttiin kello 9.00. Aamiaiseksi juotiin kahvit ja otettiin viinerit kahdella nakilla kansankahvilassa yhdessä paikallisten työnsankareiden kanssa bussiaseman naapurissa. Aitoa.
Jatkoimme kohti Kaunasin pääkadun suuntaan. Tarkastimme upean katollisen kirkon, jota neuvostoaikana käytettiin taidegalleriana. Joskin liettualainen puinen Jeesus näyttää enemmän liettulaiselta pakanajumalalta kuin yleisen eurooppalaisen käsityksen Jeesukselta. Toisaalta Etelä-Amerikassakin katolinen kirkko on sulattanut näppärästi intiaanien uskonnot osaksi katolilaisuutta. Liettualainen puu Jeesus painii samassa sarjassa kuin Atagaman autiomaan pääkallokirkot. Suomen luterilaisen kirkon olisi syytä pohtia sitä, että jos opettaa suvaitsevaisuutta ja samaan aikaan potkitaan kaikki vääräuskoiset (Luther-säätiö, homot/lesbot, Nokian liike) ulos kirkosta. Onko tässä jotain ristiriitaa? Kirkossa voisi käydä ehkä joku vielä vuonna 2050. Sinänsä tämä ei ole minun ongelma.



Jatkoimme vaellusta Rickin kanssa puhuen kilpailuoikeudesta ja yrityskaupoista. Samalla ajeltiin myös mäenrinnettä kulkevalla ”vaunulla”. Lomasuorittajan matka jatkui kohti itsenäisyyden aukiota ja runoilijoiden pystejä. Sotamuseo todettiin käymisen arvoiseksi. Jokaisella kansalla on jotain kummia sankareita. Suomella on känninen mäkihyppääjä, Tsaarin armeijan upseeri ja yksinvaltias Kainuusta. Jokainen näistä herroista on tehnyt jollain mittapuulla suurta Suomelle. Liettuan kansallissankareita ovat kaksi lentäjää. Kyseiset herrat yrittivät lentää Liettuasta Amerikkaan, mutta tippuivat Puolan länsiosaan. Sitten heistä tuli sankareita, jotka voi nähdä jopa seteleissä. Kukapa meistä olisi tehnyt jotain suurta. Näiden herrojen suhteen sankaruuden peruste on kuitenkin joskin olematon. Joka tapauksessa herrojen lentokoneen jäänteet ovat liettulaisten pyhiinvaelluskohteena kyseisessä museossa. Ensi kesänä lupaan tehdä pyhiivaelluksen Lepikon torpalle, kiertää sen kolme kertaa myötäpäivään, kolme kertaa vastapäivään ja suudella sen kulmaa.



Varkaudella on mekaanisen musiikinmuseo, mutta Kaunasilla on paholaismuseo. Kumpikin museo on omalla tavallaan loistava. Suosittelen siis kumpaakin. Vanhassa kaupungissa katsastimme linnan rauniot, puistot, kirkot ja kaupungintalon. Nautimme vielä erittäin rasvaisen ja suolaisen (=liettualaisen) lounaan ennen kuin suuntasimme matkamme pääkohdetta ”90. linnoitus” kohti. Kyseinen linnoitus oli osa ennen ensimmäistä maailman sotaa rakennettua Kaunasin puolustusjärjestelmää. Syy miksi se kannattaa nähdä on jokin toinen. Linnoitukselle löytäminen oli sinänsä hyvin hankalaa, koska meillä ei ollut karttaa tai havaintoa missä se sijaitsee. Oli vain vuodelta 2002 oleva tieto minibussilinjasta, jolla sinne voisi päästä. Liettuan minibussiliikenteen tuntien tietoon piti suhtautua varauksella. Odotimme noin 15 minuuttia bussia numero 47, mutta sitä ei kuitenkaan näkynyt. Sitten aloitimme kysellä tietä paikallisilta. Se osoittautui vaikeaksi, koska lähinnä saimme ”fuck off” -kommentteja. Lopulta löysimme nahkatakkiin pukeutuneen Adoniksen, joka paljasti, että paikalle pääsisi minibussilla numero 93. Nousimme bussiin ja sanoimme kuskille liettuaksi ”90. linnoitus”. Nyt vain toivoimme, että kuski ymmärsi, että meidät piti heittää linnoituksen kohdalla ulos. Matka kesti noin 15 minuuttia ja alkoi loppu hirvittää, koska lopussa ajeltiin moottoritietä kaupungista ulos. Kuski kuitenkin tiputti meidät moottoritielle. Suomessa bussi ei tiputa ketään keskelle


moottoritietä (kysyin myöhemmin liettuan opettajaltani asiasta ja hän sanoi, että samasta paikasta lietttulaiset opiskelijat liftaafat kotiin.) No pian huomasimme minne pitää mennä. Ensin piti ylittää neljäkaistainen moottoritie. Pienillä asiolla saa elämän tuntumaan jännittävältä. Linnoituksen historiasta hirveän tekee sen, että puna-armeija käytti tätä paikkaa 1940-1941 vankilana/kidutuskeskuksena. SS jatkoi tappamalla täällä 75 000 juutalaista, romaania, venäläistä ja liettulaista. Kolmannen valtakunnan jälkeen KGB käytti tätä väliasemana ”vastavallankumoksellisten” ja ”kulakkien” siirrossa Siperian aroille. Voidaan puhua varsin vaikuttavasta paikasta. Museo muodostuu neuvostoaikana valetusta erittäin rumasta betoniarkkitehtuurin saavutuksesta, jossa esillä on yleisesti tietoa liettulaisten ja juutalaisten tappamisesta ja karkottamisesta vuosina 1940-1991. Toinen osa, eli alkuperäiset vankilasellit ovat maan alla. Sitten Birkenaun en ole nähnyt mitään näin järkyttävää.
Paikan hirveyden kruunaa 32 metrin korkuinen betonielementti fasismin urhien muistolle.



Palasimme samalla minibussilla keskustaan ja kävimme hieromassa loppuun kaupat isosta Lenin-patsaasta. Nyt sain työpöydälleni maailman tunnetuimman juristin patsaan. Ikävä kyllä Lenin-patsaiden suhteen kysynnän ja tarjonnan laki on toiminut liiankin hyvin. Hintataso alkaa olla hyvin suolainen. Lenin yritti tuhota Kapitalismin, mutta nyt pääoman avulla voi ostaa Lenin-patsaan. Patsaan koko on suoraan verrannollinen pääoman määrään.



Enää oli paluu Vilnaan edessä. Onneksi Vilnan bussi tuli vastaan liikennevaloissa, ja pienellä oven koputtellulla päästiin sisään ja matkaan kohti ”kotia” alkoi..




Kaunas on käymisen arvoinen (fuck off!)