Latviaan!

Tilanne on nyt sillä tavalla, että allekirjoittanut ja Evaggelos Karras aka Vangelis lähdemme Latvian kiertuelle to. Kiertueen syynä on se, että erasmusohjelma järjestää myöskin oman Riikan matkan. Oma kiertue piti laittaa pystyyn siitä syystä, että koko erasmusporukan matka on täysin mahdoton idea. Minua kiinnostavat Lenin patsaat, ydinvoimalat ja betonilähiöt. Vagelista taas kiinnostavat runoilijoiden talot, kirjailijoiden kotimuseot ja hyvät ravintolat. Keskimääräistä Itä-Euroopasta kotoisin olevaa erasmusstudenttia kiinnostavat amerikkalaistyyliset ostoskeskukset ja kaupungilla ilman päämäärää vaeltaminen. Ruokapaikaksi pitää valita paikka, josta lounaaksi saa pitsan 2 eurolla, vaikka kaviaaria (mustaa) saisi naapuriravintolassa 5 eurolla. Näistä syistä iskettiin kylmästi oma matka pystyyn. Ehkä se on parasta, kaikkien kannalta. Vangelis on laatinut juristin tarkkuudella meille minuuttiaikataulun. Aiemmin Vangeliksen suunnitelmat ovat toimineet svetsiläisen kellon tarkkuudella. Tällä kertaa matkassa on myös yhtiömme "Lindgren capital", jonka nimissä olemme varanneet hotelleja joita muuten ei olisi saatu...

Alustava ohjelma to Riga-pe Liepaja-la Ventsplis-su Riga.

Kreikkalainen oik.yo Vangelis



Pysykää kanavalla!

Jos tällä blogilla on jotain lukijoita, jotka haluisivat,että käsittelen jotain tiettyä aihetta(esim. Mauri Pekkarinen, Liettua puolueet, ydinvoimalat, pt-kisat) kertokaa siitä vieraskirjaan.

ps. Kokeile sanoa "Joonas Kolkka" Feyenoord kannattajalle! Feyenoordin kannattajat ovat hyvin ystävällisiä... "Jaakko, I will kill you!" kst. Hollanin liigan viime viikonloppu!

Liettuan Derby

Minun mielestä koripallo ei ole valkoisen miehen peli. Suomalaisen miehen keskipituus taitaa olla 178 cm. Tällöin on helpompaa osua maaleihin, jotka eivät sijaitse 300 cm korkeudessa. Pallopeleistä esim. jalkapallossa on näin paremmat mahdollisuudet (siinä myös kääpiöt pärjää). Toisaalta eihän Suomessa saisi harrastaa kuin hiihtoa, suunnistusta ja sopupalloa, koska ne tekevät ihmisestä paremman sotilaan. Huolimatta arvostelusta koripallohan on erittäin tärkeässä asemassa NMKY:n liikkeessä, joten ei se aivan turha urheilulaji voi olla.

No eilen käytiin katsomassa Liettuan koripallon derdy: Lietuvos Rytas vs. Kaunas BC ŽALGIRIS Siemens Arenalla. Koripallo on ehkä ainoa asia (venäläisvihan lisäksi), joka saa liettulaiset sekaisin. Siemens Arena oli loppuunmyyty. 11000 Ihmistä huusi täyttä kurkkua koko ottelun ajan tai oikeastaan huuto alkoi 15 minuuttia ennen ottelua. Suomessa en ole koskaan nähnyt vastaavaa. Ihmiset käyttivät korvatulppia katsomossa, koska meteli oli infernaalinen. Istuin vierasjoukkueen eli Kaunasin fanien keskellä. Paikan olisi voinut valita paremmin, sillä kaikki kannattajat eivät olleet kovin mukavan oloisia. Mellakkapoliisi kantoi välillä ihmisiä ulos katsomosta. Toisaalta kysyin Vagelikselta, että millaista tämä meininki on Kreikkaan verrattuna. Hän totesi, että meininki on loistava, mutta poliisit ovat naurettavia. Kuulemma Kreikassa mellakkapoliisi ei uskalla tulla katsomoon. Kuulemma Liettualaiset fanit ovat erittäin rauhallisia verrattuna kreikkalaisiin... Rytas vei yllätten Zalgirista kuin litran mittaa 98:68 ja nousi Liettuan liigan piikkipaikalle. Sekä Rytas että Zalgiris ovat voittaneet kaikki ottelunsa muita joukkueita vastaan Liettuan liigassa. Samoin ne ovat ainoat, jotka pelaavat euroliigaa. Zalgiris on jo neuvostoliiton aikana viennyt Neuvostoliiton mestaruuden pari kertaa. Seurat ovat Liettuan jättiläiset. Niiden kohtaamisessa tuntui olevan erittäin paljon ylimääräistä latausta. Pelien loputtua poliisi eristi katsomon, jossa istuin. Pääsin kuitenkin ulos kun en tunnustanut kuin Liettuan värejä pipollani. Jos tunnustit Zalgiriksen värejä, jäit katsomoon. Ehkä tämä oli ihan hyvä kaikkien turvallisuuden kannalta...



Jos haluat ymmärtää liettualaisia, sinun pakko ymmärtää koripalloa. Lisäksi matsi oli kaikin puolin loistava elämys Suomen laatteaan katsomokulttuuriin verrattuna.

http://www.zalgiris.lt/
http://bc.lrytas.lt/

Liettuan siviililakikirja

Mitä tulee jos yhdistää roomalaisen oikeuden, kommunismista johtuvan byrokratian, Venäjän- ja Hollannin siivilakikirjat? No vastaus on tietenkin Liettuan uusi siivilakikirja. Jos joku väittää, että suomalaiset lait ovat epäselviä, on väärässä. Väittäisin, että ainakin opetuksessa täällä käytetty englanniksi käännetty versio saa minut hyppimään riemusta ja ampumaan kattoon.

Jokainen tätä palstaa seuraava vanhempi- sekä nuorempi tieteenharjoittaja voi ladata oman version osoitteesta:

http://www3.lrs.lt/pls/inter3/dokpaieska.showdoc_e?p_id=245495&p_query=

Suosikki:

Article 3.14. Legal age of consent to marriage
1. Marriage may be contracted by persons who by or on the date of contracting a marriage have attained the age of 18.

2. At the request of a person who intends to marry before the age of 18, the court may, in a summary procedure, reduce for him or her the legal age of consent to marriage, but by no more than three years.

3. In the case of a pregnancy, the court may allow the person to marry before the age of 15.

Helppoa ja yksinkertaista.

Liettuan sähköiset tietolähteet verkossa

Seuraava artikkeli on kirjoitettu "tiedonhankinta"-kurssin yhden kerran puuttuvasta osallistumisesta korvauksena. Julkaisen täällä, koska ilmeisesti joku tämän palstan lukija on kiinnostunut myös juridiikasta. Kirjoitettu helmikuun alussa 2006.

Pyrin seuraavassa käymään läpi Liettuan tärkeimmät sähköiset tietolähteet, jotka auttavat Liettuaan liittyvien juridisten asioiden hoitamisessa. Liettuan virallinen kieli on Liettua. Sen ymmärtäminen on mahdotonta, jos ei osaa Liettuaa. Se ei ole myöskään lähellä mitään muuta kieltä, joten sen ymmärtäminen on erityisen vaikeaa. Sivuistoista saisi huomattavasti enemmän irti,jos osaisi liettuaa, joskin kielen oppiminen on niin vaikea,että olettaisin suomalaisen juristin ajan voisi allokoida tehokkaamminkin. Sivuistoista on saatavissa yleensä suppeat versiot englanniksi, mutta ottamalla yhteyttä viranomaisiin uskon,että apua löytyy. Toisaalta ongelmana on,että maan viranomaiset eivät pääsääntöisesti puhu englantia. Viranomaisten palveluksessa olevat vanhat/keski-ikäiset ihmiset puhuvat yleensä saksaa ja nuoret englantia. Tämä työ on tehty Mykolas Romeris Universityn kirjastossa ja koko kirjoittamisen aikana on ollut kylmä, koska sisälämpötila on noin +5°c. Taloja tässä maassa ei ainakaa osata rakentaa tai ainakaa lämmittää niitä.

Liettua
http://www.lietuva.lt/

On perussivusto, josta tutkiminen kannattaa aloittaa. Sivut perinteinen esittelysivusto, josta on kuitenkin mahdollista löytää suppea esitys monista Liettuaa koskevista asiosta. Ylipäätänsä sivusto on käyttökelpoinen, jos haluaa saada yleiskuvan Liettuan yhteiskunnan toimimisesta(poliittinen, taloudellinen tai oikeudellinen järjestelmä). Sivuston avulla voi suunnitella kylpylälomaa tai pankkitoiminnan aloittamista Liettuassa. Verrattavissa suomalaiseen www.suomi.fi.

The Parliament of the Republic of Lithuania
http://www.lrs.lt/

Liettuan parlamentin nettisivut on juridisentiedon peruslähde Liettuassa. Seimas on liettuaa ja tarkoittaa parlamenttia. Sivut ovat jopa ylättävän hyvät. Paras osio niillä on Legal Acts valikko, jonka avulla voi tehdä hakuaja kaikkeen mahdolliseen parlamentin läpi menevään materiaaliin. Nytkin ongelmana on liettuan kieli, mutta ylättävän paljon materiaalia on saatavissa englanniksi. Law hakusanalla on löytyy 377 tulosta eli englanniksi käänettyä lakia. Myös muuta materiaali löytyy englanniksi. Liettuan EU jäsenyyden johdosta englanninkielinen materiaalia on kasvanut silmissä(katso vuosia, koska materiaalia lisätty). Ehkä laajempi ongelma voisi olla,että lakea ei ole tulkittu kuin liettuaksi. Kuitenkin tällöin kannattaa tiedustella liettulaiselta juristilta mistä heidän laki on plagioitu. Esim. Liettuan siviilakikirja on suoraan Hollannista.

The President of The Republic of Lithuania
http://www.president.lt/

Liettuan presidentin nettisivusta ei ole kovin keskeinen tietolähde, mutta ehkä tarpellinen joskus. Liettuan presidentin valtaoikeudet eivät ole kovin laajat.

Government of The Republic of Lithuania
http://www.lrv.lt/

Liettuan hallituksen nettisivut, joilta löytyy tietoa hallituksen päätöksistä ja hankkeista myös englanniksi. Niiden käyttöön voi olla tarvetta, koska sieltä pääsee helposti eri ministeriöiden nettisivuille. Ministeriöiden nettisivuilta taas löytyy vaihtelevasti tietoa englanniksi,

Ministry of Justice of the Republic of Lithuania
http://www.tm.lt

Ovat liettuan oikeusministeriön sivut, mutta minusta niiden käyttöarvo on tiedonhaussa on aika olematon. Mielenkiintoisin osio ovat hankekohtaiset sivut. Samoin jos tarvitsee yhteystietoja Liettuaan oikeuslaitoksiin, niitä voi yrittää löytää näiden sivujen avulla.

Mykolas Romeris University
http://www.ltu.lt/

Mykolas Romeri University on Vilnassa sijaitseva maan johtava kansainvälistä oikeustieteellistä koulutusta antava laitos(Vilnan yliopisto antaa myös oikeustieteellistä koulutusta). Yliopistolla on myös kirjastosta, josta voi hakea materiaalia. Ongelmana on,että kirjaston kokoelma on pääasiassa vain liettuan kielinen. Samoin kirjaston englanninkieliset ”lähteet” ovat samoja kansainvälisiä tietokantoja, joihin esim. helsingin yliopiston kautta on vapaa pääsy. Yliopiston nettisivujen kautta voi tehdä hakuja kokoelmaan.

State Tax Inspectorate
http://www.vmi.lt/english/default_en.htm

Ulkomaalaisen yritystoiminnan verotukseen liittyvät ohjeet ja määräykset löytyvät melko selkeästi. Kuitenkin tiedän,että Liettuan verojärjestelmän olevan hiukan laajempi kuin sivuja lukiessa voi helposti ymmärtää. Suomen keskuskauppakamarin tutkimusten mukaan nimenomaisesti verotukseen liittyvät epäselvyydet ja viranomaistoiminan ”neuvostohenkisyys” ovat syitä, jotka hidastavat liiketoiminnan kasvua Liettuassa.

Competition Council of the Republic of Lithuania
http://www.konkuren.lt/english/

Liettuan kilpailuviraston nettisivusto, jonne on koottu myös ilahduttavan paljon englanninkielistä materiaalia. Kaiken kaikkiaan todella laadukkaat nettisivut ehkä parhaat Liettuan viranomaisten tarjonnasta.

The Supreme Court of Lithuania
http://www.lat.litlex.lt/

Liettuan korkeimman oikeuden nettisivut. Mikäli et osaa liettuaa näiden sivujen käyttäminen on hankalaa. Kuitenkin sivuilta löytyy korkeimmain oikeuden ennakkoratkaisuja.

The Supreme Administrative Court of Lithuania
http://www.lvat.lt/

Liettuan korkeimman hallinto-oikeuden nettisivut. Täältä on mahdollista löytää perustietoa oikeuden toimminnasta.

The Constittutional Court of The Republic of Lithuania
http://www.lrkt.lt/index_e.html

On Liettuan perustuslakituomioistuimen nettisivusto, jolta löytyy myös haku englanniksi käännettyihin ratkaisuihin. En osaa sanoa ratkaisujen käyttöarvosta oikeastaan mitään.

The State Patent Bureau of the Republic of Lithuania
http://www.vpb.gov.lt/en/

Liettualainen PRH:n vastine. Sivuilla on kohtalaisen hyvin englanninkielistä materiaalia.

Center of Legal Information
http://www.infolex.lt/portal/ml/start.asp?lang=eng

Kaupallinen juridiikka porttaali Liettuan oikeudesta, rahoitus tulee liettulaisilta asianajotoimistoilta. Varsinkin ”Doing Business in Lithuania” osion englanninkieliset yleisesityksen Liettuan oikeuden eri aloista ovat erittäin laadukkaita ja pesevät 10-0 valtiolliset nettitietokannata. Suosittelen.

Lopuksi Liettuaan yhteiskunnan toimintaa ei voi oppia kuin viettämällä aikaa tässä kummallisessa maassa. Toisaalta niin taitaa olla kaikkien maailman maiden suhteen.

Huonekaveri Andrew

Asun 12 neliön kopissa liettualaisessa dormitoriossa. Jaan huoneen puolaisen oik.yo. Andrewin kanssa. Koska olen eniten tekemisissä hänen kanssaan täällä Liettuassa, hän ansaitsee oman tarinan tänne blogiin. Toisaalta kyseessä on sen verran legendaarinen moottoriturpa Puolasta, että tämä on toinen erittäin hyvä syy kertoa hänestä jotain.

1. Andrew tulee kaupungista nimeltä Wroclaw. Kyseinen kaupunki oli saksalainen ennen Aatun idänretkeä. Kerran pilkkaisin venäläistä tapaa käydä kauppaa aaltopeltikopeisssa ja kauppahalleissa. Minusta niistä on hygenia ja mukavuus erittäin kaukana. Andrew ilmoitti, että heillä kotona kauppaa käydään tasan samalla tavalla. Sen jälkeen oli hiljaista (hetken). Hän opiskelee ko. kaupungin yliopistossa ja vääntää tällä hetkellä paikallista gradua. Gradun aiheena on "valtiontuet kilpailuoikeudessa". Hän on siis melkein valmis. Kuulemma kun yliopistossa ei ollut yhtään kurssia, jonka voisi suorittaa, hän pakkasi kamat ja tuli tänne.

2. Hän on ollut yksikätisten merirosvorahapelien hoitajana Texasissa kaksi kesää. Jos Andrew ei keksi enää muuta puhumista, hän alkaa kertoa kuinka Amerikassa kaikki on toisin. Suosikkitarinani on "fatbruger" eli jokin paikallinen pikaruokaravintola. Andrew kuivalee melko tarkasti hampurilaisen rakenteen minulle aina kun pyydän. Valmistumisen jälkeen Andrew aikoo/haluaisi palata Texasiin, koska siellä saa kuulemma parempaa palkkaa kuin Puolassa. Sinänsä minusta master of law tutkinnolla on erittäin kyvykäs hoitamaan pelikoneita! Amerikan matkalta on mukaan tarttunut liettualainen tyttöystävä. Tämä tyttö oli siivojana samalla casinolla. Andrew'n yksi parhaista puolista on se, että hän viettää joka viikko to-su Kaunasissa tyttöystävänsä luona. Tällöin 12 neliötä on minun hallinnassa!

3. Andrew'n erikoispiirteisiin kuuluu, että hän osaa islantia. Hänellä on ollut islantilainen tyttöystävä. Samoin erikoispiirteeksi voi laskea syömisen. En ole koskaan nähnyt Andrewin syövän mitään muuta aamiaiseksi/iltapalaksi kuin puolaista suklaata ja hedelmiä. Hän kävi Puolassa pari viikkoa sitten ja toi kaksi muovikassillista suklaalevyjä. Huolestuttavinta on,että hän langanlaiha suklaan popsimisesta huolimatta.

4. Andrew'n isä on ollut Puolan puna-armeijan eversti(evp). Ehdottomasti paras juttu minkä Andrew kertoi on tarina isästä ja väritelevisiosta. Isä oli ollut jossain sotaharjoituksissa pari kuukautta Kazakstanissa 1980-luvulla. Sotasaaliksi hän oli ostanut(ottanut?) 2 väritelevisiota. Puolassa isä oli myynyt toisen väritelevision. Sen jälkeen perhe oli elänyt herroiksi puoli vuotta. Muita suosikkipuheenaiheita ovat Jas-Gripen ja F-18 hävittäjien vertaileminen. Tiedän aika paljon uutta tutkista ja niiden ominaisuuksista.

Lopuksi kotitehtävä kaikille tämän palstan lukijoille. Andrew käyttää puolalaista sanaa "kurva" erittäin usein. Mitä se tarkoittaa? Sanaa käytetään aina silloin kun meidän rakkaat liettualaiset naapurit hakkaavat oveaan aamuyöllä, internet-yhteys katkeaa tai ulkona sataa lunta.

Andrew kuvassa oikealla alhaalla:

Valko-Venäjän "vaalit"

Suosittelen kaikkia seuraamaan HS blogia http://blogit.hs.fi/ulkomaat/
Blogi kertoo erittäin hyvin Valko-Venäjän todellisista tapahtumista. Suomessa ei usein ymmärretä, että Valko-Venäjä on lähes yhtä lähellä kuin Rovaniemi on Helsinkiä! Kuitenkin poliittinen elämä on hyvin kaukana muusta Euroopasta.

Köyhän miehen Pohjois-Korea

“On siis otettava huomioon, että ruhtinas, ja uusi ruhtinas eritoten, ei voi noudattaa kaikkia niitä hyveitä, jotka tuottavat ihmisille hyvän maineen. Jotta hän voisi säilyttää asemansa, hänen on useinkin pakko toimia vastoin uskollisuuden, armeliaisuuden, inhimillisyyden ja uskonnon lakeja.” (Niccolò Machiavelli)

Tämä tarina on syytä aloittaa lainaamalla Niccolo Machiavellin teosta ”Ruhtinas”. Jos joku ei ole vielä lukenut tätä loistavaa teosta, suosittelen ottamaan huoneen minskiläisestä hotellista ja lukemaan tämän teoksen. Valko-Venäjä on ainoa paikka Euroopassa, jossa ei tunneta sellaisia naurettavia periaatteita kuin demokratia, sananvapaus ja ihmisoikeudet. Tätä maata johdetaan niillä opeilla, joita ”ruhtinas” opetti ja opettaa. Napoleonin armeija hyytyi näille Venäjän aroille, Wermachtin tankit ylsivät näille kuoleman kentille ennen kuin pysähtyivät, ja nyt läntisen maailmanjärjestelmän eteneminen on pysähtynyt juuri näille samoille lakeuksille.



Tervetuloa matkalle köyhän miehen Pohjois-Koreaan (paitsi, jos et saa viisumia / et voi ostaa pimeätä viisumia):

Perjantai 24.02.2006

Heräsin n. 05.00. Hyppäsin vaatteisiini ja lähdin odottamaan muita dormitorion alakertaan. Matkaan oli lähdössä suomalainen, 3 slovakialaista, slovenialainen, saksalainen, 2 hollantilaista ja kreikkalainen. Kaikki erasmus-studentteja. Kukaan ei puhunut venäjää, paitsi Mathus (slovakialainen) heikosti, ja ilmeisesti slaavit ymmärtävät jotenkin toisiaan, vaikka eivät voi puhuakaan keskenään. Otimme bussin ja ajoimme juna-asemalle. Siellä meitä odotti neuvostoliittolaisen koneteollisuuden helmi, ”lähijuna”. Olimme lähdössä junalla taittamaan 150 kilometrin matkan. Matka-ajaksi ilmoitettiin n. neljä tuntia. En voinut ennen matkaa ymmärtää, miten tähän matkaan kukaan voi käyttää neljä tuntia. Nyt ymmärrän. Junan penkit olivat puuta ja verhoiltu kankaalla. Niissä oli hirvittävä istua. Juna lähti täsmälleen oikeaan aikaan liikkeelle. Heti alusta asti kävi selväksi, miksi aikaa oli varattu rutkasti matkaa varten. Junan nopeus oli noin 50km/h. Rajalle saavuttiin noin 30 minuutin kuluttua lähdöstä. Tästä rajasta ja valtiosta minua oli peloteltu opettajien ja toisen lukukauden erasmus-studenttien taholta pari viikkoa, joten en oikein tiennyt mitä piti odottaa. Liettualaiset rajamiehet nousivat junaan ja ottivat passit. Ei hymyä. Jokainen passi skannattiin johonkin rekisteriin. Matka jatkui noin 15 minuuttia tarkastuksen jälkeen. Ei ongelmia. Raja ylitettiin melko pian raja-aseman jälkeen, mutta ilmeisesti Valko-Venäjän rajavartiointi on kopioitu Venäjältä, joten raja-asemalle saavuttiin noin 15 minuutin matkan jälkeen. Juna pysähtyi. Heti sisään iski pieni armeija. Ensin tulivat rautatieyhtiön ja sotilaiden partio taskulamppujen kanssa ja alkoivat tarkastaa junaan. Sitten tuli jotain epämääräisiä upseereita, jotka vain kävelivät junassa. Tämän jälkeen tulivat passintarkastajat kannettavine tietokoneineen. Kaikki passit skannattiin koneelle ja leimattiin. Ei hymyä. Lopuksi tulivat toiset viranomaiset, jotka pitivät jonkin muodon kuulustelun venäjän/liettuan kielen taitoisille: minne olet menossa, missä
asut ja mistä tulet, jne ja kartoittivat kaikkien matkatavarat. Kuitenkaan kenenkään matkatavaroihin ei koskettu. Show kesti noin 20 minuuttia. Olen nähnyt pahemmankin rajatarkastuksen, mutta en 2000-luvulla. Puuduttavan pitkään saimme tuijottaa Valko-Venäjän aroja, pieniä kaupunkeja ja kyliä. Junaan puski jokaiselta asemalta turkkeihin, karvahattuihin, huopatossuihin ja muihin varsin venäläisiin asusteisiin.
Aurinkoiseen Minskiin saavuttiin n. klo 10.20. Astuimme ulos junasta. Tillman kiinnitti heti huomiota asemalaiturilla seisovaan, tummaan mustaan takkiin ja pukuun ja hengettömiin laseihin pukeutuneeseen nuoreen mieheen. Lähdimme toikkaroimaan kohti asemaa ja etsimään rahanvaihtopistettä. Aluksi menimme vanhalle rautatieasemalle. Mies tuli perässä. Jatkoimme uudelle asemalle. Mies seurasi koko matkan. Toikkaroimme hetken suuressa modernia neuvostotyyliä edustavassa asemahallissa, kunnes löydämme rahanvaihtopisteen. Mies seuraa koko ajan meitä. Pysähdymme pisteen eteen. Vangelis menee vaihtamaan rahaa. Muut odottavat. Mies tulee luoksemme ja esittelee itsensä sujuvalla englannilla. Sitten alkaa kysellä suoraan meiltä: mitä teette täällä? miksi tulitte tänne? ”mistä olette?””mitä opiskelette? oletteko aikaisemmin käyneet täällä? mitä odotatte? missä nukutte? kuinka pitkään olette täällä? Vastailimme laiskasti jotain ympäripyöreää yhdellä suulla (JANA). Minä en puhunut herralle sanakaan. Mies toivottaa hyvää matkaa ja poistuu. Kuka tämä mies oli? Minun ja muiden mielestä hän oli salaisen poliisin agentti, joka tarkasti meidät. Olimme suuri joukko eri maista tulleita opiskelijoita. Valko-Venäjän presidentinvaalit ovat ovella. Tervetuloa poliisivaltioon!



Juna-asemalta lähdimme etsimään hotelliamme. Vangeliksen ennakkotietojen ja minun suuntavaistoni avulla löydettiin noin 45 minuutissa perille. Matka taitettiin jalan ja metrolla. Minskin metro on yksi parhaista, jossa olen käynyt. Nopea, siisti ja asemat ovat kuin olisit museossa. Sirppejä, vasaroita, Lenineitä sekä sankarityöläisten kuvia seinät, katot ja lattiat täynnä. Maksu tapahtuu samanlaisilla kolikoilla kuin esim. Leningradissa. Ongelmana on vain, että punainen graniitti, marmori ja muut hiotut
pallograniitit ovat saakelin liukkaita, kun niillä on lunta. Kaikki asemat ja niiden portaat on tehty edellä mainituista, kylläkin komeista materiaaleista. Suomen kusen hajuiset, pellistä tehdyt, narkkeja ja skinheadin näköisiä vartijoita täynnä olevat metroasemat ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan yksi hehkeimmistä saavutuksista.

Hotellimme nimi oli Yubileynaya, joka osoittautui niin perinteiseksi venäläiseksi hotelliksi kuin on 2000-luvulla mahdollista. Jokaisessa kerroksessa kerroshoitajamummot, maksullisia seksipalveluja tarjotaan ja markkinoidaan avoimesti, ja aamiaiselle mennessä pitää olla mukana vessapaperista
oleva pieni paperilappu, joka tutkitaan erittäin huolellisesti, kun luovutat sen yrmeälle mummolle. Kuitenkin hinta-laatusuhde oli hyvä. Sijainti lähellä keskustaa 13-kerroksisessa neuvostoarkkitehtuurin helmessä teki tästä hyvän hotellin (Venäjällä).

Aluksi yritimme liikkua ryhmässä, mutta noin 30 metriä hotellin ulko-oven jälkeen huomasimme sen mahdottomaksi. Jonkun slovakialaisen pitää tutkia jotain kadulta löytynyttä mielenkiintoista kiveä joka viides minuutti. Vanhaa kunnon KNH:n fraasia lainatakseni ”kiviäkin kiinnostaa”. Tämän jälkeen hajauduimme kolmeen ryhmään. Minä, Vangelis, Tillman menimme syömään kaviaaria. Muut jatkoivat jonnekin. Syötyämme halpaa kaviaaria (listan halvin annos), jatkoimme kahden korttelin kokoisen vanhankaupungin kautta, kansallisopperan, lukuisten patsaiden, kommunisti monumenttien ja parin puiston kautta kulkua voitonaukiolle. Aukio on jonkinlainen symboli siitä sankarikaupungin statuksesta, jonka Minsk hankki toisessa maailmansodassa. Tälläkin kertaa graniittia, terästä, punaisia tähtiä oli riittävästi. Samoin lukuisat poliisit, sotilaat, itseään kuvauttamaan tulleet hääparit ja ikuisella tulella lämmittelevät spurgut tekivät kokemuksesta varsin ainutlaatuisen.

Otimme metron ja ajoimme kaupungin ydinkeskustaan. Yritimme selvittää, mistä kaikki ihmiset tulivat, kun emme löytäneet yhtään tavarataloa tai muutakaan suurta kauppapaikkaa. Emme vielä keksineet ratkaisua. Kävelimme keskustassa ristiin rastiin ihaillen jälleen jokaista taloa komistavia muistolaattoja, kommunismin symboleita ja patsaita.

Päivän pimentyessä palasimme hotellille. Siellä vaihdoin ”jengiä” Tillmanin ja Vangeliksen mennessä katsomaan televisiota ja nukkumaan. Lähdin syömään muiden kanssa. No se ei ollut niin helppoa kuin olisi voinut olettaa. Ehkä meillä oli väärät vaatteet tai kuu ja tähdet olivat väärässä asennossa. Meille ei tuntunut olevan tilaa yhdessäkään ravintolassa. Lopulta syötiin mikropizzaa, joka maksoi enemmän kuin aikaisemmin syömäni kaviaari. Tapasimme myös ravintolassa Janan ja Petterin valko-venäläisen liikemiestuttavan. Hän puhui englantia sujuvasti ja oli muutenkin sivistynyt kaveri. Kysyin häneltä, mitä täällä tapahtuu kun minulle yritettiin päivällä antaa opposition ehdokkaan vaalimainos käteen
metrossa? Onko täällä jotkin vaalit? Niin kuin en olisi tiennyt. Sivistynyt mies vastasi ”turpa kiinni” ja iski silmää. Ilmeisesti tätä ovat kansalaisoikeudet. Edes ravintolassa ei uskalleta puhua presidentinvaaleista.



Palasimme katsomaan Suomen matsia hotellille. Opetin kaikki laulamaan Maaleja-Suomi-Maaleja ja Olli-Jokinen-Olli-Jokinen. Laulu loppui siihen, kun Suomi voitti ja kerroksenhoitajamummo tuli karjumaan venäjäksi jotain. Ilmeisesti liittyi laulamiseen. Hauskuutimme vielä toisiamme Rickin vastatessa puhelimeen hollanniksi, kun maailman vanhimman ammatin harjoittajat soittelivat.

Lauantai 25.02.2006

Aamulla heräsin kauhistuttavaan R;n sorinaan kun samassa huoneessa nukkuva hollantilainen etsi jotain hävinnyttä tavaraa, jonka nimessä oli R-kirjainta muistuttava kirjain, jonka lausuminen on totaalisen koomista. Hotellin aamiainen oli erittäin venäläinen. Jos olisin kasvisyöjä, varmaan
ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi yrittää itsemurhaa juustohöylällä, sillä tarjolla oli pelkästään tukevaa ja tuhtia lihaista ruokaa (makkaraa, pihvejä, munakasta, perunoita).

Lähdimme koko porukan voimin Great Patriotic War Museumiin. Matka sinänsä oli pitkä kun seurassa oli slovakialaisia, joiden mielestä jokainen kaivon kansi oli mielenkiintoinen. Museo osoittautui juuri siksi mitä olin odottanut. Veli-Venäläinen osaa vetää kaiken niin totaaliseen överiksi. Museossa riitti
marmoria, sirppejä, vasaroita, kaatuneiden sankareiden nimiä, partisaanipatsaita ja antifasistista propagandaa. Parasta olivat voitettujen saksalaisten prikaatien liput ja läjä sotasaalisrautaristejä.
Yksi parhaista eurooppalaisista museoista, joissa olen käynyt. Ainoa ongelma oli kieli. Mitään ei ollut muilla kielellä kuin venäjäksi. Kukaan ei puhunut mitään muuta kieltä. Sitten museon mennessä sain aikaan taas pienen kaaoksen. Minulta laskutettiin 2000 ruplaa sisäänpääsystä. Hinnastosta jokainen apinakin voi lukea hinnan olevan 200 ruplaa. Mathus, joka hoiti puhumisen, kielsi minua näyttämästä opiskelijakorttia ja valittamasta hinnasta. ”Jaakko et voi tehdä sitä, koska ne pistävät sinut
vankilaan.” Jos joudun vankilaan siitä, että valitan museon kassan tuplahinnoittelusta, voin mennä vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta! Kaikista huolestuttavinta minusta oli se, että slovakialaiset pitivät täysin normaalina eri hinnoittelua omille kansalaisille ja muille. Näiden kanssa pitäisi rakentaa yhteistä Eurooppaa? Pitää soittaa kansallismuseoon ja pyytää, että alkavat laskuttaa kaikilta slovakialaisista katsomatta ikään, sukupuoleen tai raskauden asteeseen 100 brysselin ruplaa
sisäänpääsystä ja 50 brysselin ruplaa narikasta.

Museon jälkeen sovimme tapaamisen 2 tunnin kuluttua koko porukan kanssa aivan keskustaan. Hajaannuimme ja palasimme sovittuun aikaan oikeaan paikkaan. Slovakialaisia ei näkynyt, vaikka odotimme 45 minuuttia. Minä, Vangelis ja Tillman teimme hallinnollisen päätöksen. Tästä lähtien toimimme kuten halusimme. Slovakialaiset eivät olleet koko matkan aikana saapuneet yhteenkään tapaamiseen ajoissa, aina 15-30 minuuttia myöhässä. Kun he saapuivat paikalle, myöskään minkäänlaista anteeksipyyntöä ei koskaan esitetty.

Lenin suunnitteli yhteiskuntaa, jossa ei ole rahaa. Mitä me saimme? Yksi euro on n. 2500 ruplaa. Valko-Venäjällä ei käytetä ollenkaan kolikoita. Pienin seteli (joka ei ole loppunut) on 10 ruplaa. Serla superultrauber-pehmeä vessapaperi maksaa suomessa enemmän arkilta kuin yhden 10 ruplan setelin arvo on. Rahaa varten pitää olla normaali alepan muovikassi, jos vaihdat 50 euroa rupliksi. Hyvänä puolena voi mainita, että dollareilla voi maksaa lähes kaikkialla. Lisäksi dollareiden käyttäminen antaa sinulle paremmat neuvottelulähtökohdat hinnan muodostuksessa.

Eräs venäläisten monista ärsyttävistä piirteistä on omituinen kaupankäyntikulttuuri. Kaikki kauppakeskukset ovat kuin sisälle siirrettyjä markkinoita. Pieniä kojuja on vieri vieressä. Ei tavarataloa, jossa voit tietää mitä mistäkin saat ja mitä mistäkin löytyy. Vain sekalaisia taloja, kellareita ja metroasemia täynnä pieniä kojuja. Varsinkin keskustassa on kauppakujia kuin muurahaispesäntunneleita katujen ja talojen alla. Olimme ratkaisseet ongelman, mistä ihmiset
tulevat!

Aina välillä Minskissä tuntui kummalta, kun kaikki tuijottivat, siis koko metrovaunu/metroasema. Suomessa tuijotettiin neekereitä 70-luvulla. Nykyisin kadulla pitää tulla vastaan käsillään kävellä Paavo Väyrynen, joka lukee yhtä aikaa koko Dostojevskin tuotantoa, että ihmiset alkavat
tuijottaa. No täytyy ehkä myöntää, että kyllä me näytimme aika pahasti turisteilta, koska meillä ei ollut karvahattuja ja takkien rinnoissa oli jos jonkin näköisiä neuvostoarmeijan merkkejä. Kyllä minäkin tuijottaisin, jos joku japanilainen heiluisi Espalla Mannerheimin risti rinnassaan.



Jos sinusta muut Euroopan maat tuntuvat tylsiltä. Voi tehdä mitä tahansa, esim. kiipeillä patsaissa (Brono), ottaa kaikesta valokuvia sotilaista (Praha) ja ajella autolla lähes missä tahansa mukaan lukien vanhat kaupungit aamuöisin (Krakova). Mitenkään ei saa aikaan ongelmia viranomaisten kanssa. Valko-Venäjää tarjoaa tästä piristävän poikkeuksen. Aleksandr Lukasenkon palatsi sijaitsee ihan kaupungin keskustassa. Sen ympärillä olevat kadut on suljettu kaikelta muulta liikenteeltä paitsi hänen korkeutensa autoilta. Parasta on, että rakennusta ei saa kuvata. Saakelin ärhäkkäät sotilaat rupeavat huutamaan/vislaamaan pilleihin, kun yrität kuvata palatsia. Sotilaat saattavat myös näytellä sinulle käsimerkkejä kuten poistukaa yms. Tiedustelutulenjohtolinjan vanhana priimuksena otin tietenkin kuvan palatsista. Jos DDR olisi olemassa, tekisin rusit. Niin hyväksi olen kehittänyt omat spycam-ominaisuuteni.

Yksi erittäin hämmentävä paikka Minskissä on Lenin patsaalla koristettu valtaisia aukio kaupungin pääkadun alkupisteessä. Aukion reunoilla on mm. yliopiston rakennukset ja hallituksen palatsi. Aukiota koristaa edelleen Lenin patsas. Rakennukset ovat todella rumia. Kokonaisuutena varsin vaikuttava esitys kommunismin saavutuksista. Tällä aukiolla sain lisänimen ”crazy-jaakko”. Näytin sotilaalle kameraa ja hän nyökkäsi, että voin ottaa Lenin patsaasta ja sen takana olevasta hallituksen palatsista kuvan. Sotilas seisoi ikävästi patsaan edessä, joten näytin kädellä voisiko kaveri poistua siitä. Sotilas totteli, ehkä hän tiesi, että minulla oli korkeampi sotilasarvo. Muiden mielestä olin täysin seonnut.

Tämän jälkeen pimeys alkoi laskeutua Minskin ylle. Kävimme vielä parturissa ja söimme. Vaelsimme mahtavaan hotelliimme mykkinä kommunismin saavutuksista ja poliisivaltion arjesta.

Sunnuntai 26.2.2006

Aamiaisella teimme taistelusuunnitelman ja siihen liittyvät merkinnät kartalle (pepi). Aloitimme päivän kevyesti yhdellä obeliksilla, millä juhlistettiin Minskin vapauttamista Tilmanin maamiehistä. Samoin ihailimme bulevardien varsilla olevia Valko-Venäjän saavutuksia kuvaavia julisteita ja tauluja. Yritimme mennä 23-kerroksisen hotellin katolla olevaan kahvilaan juomaan teetä. Vaikka kahvila oli auki, mitään ei voinut ostaa. Syy jäi minulle vähintäänkin epäselväksi. Kahvilasta pystyi tarkastelemaan neuvostoarkkitehtuurin luomaa upeaa kaupunkia. Ihmettelen, miksi Petter Jackson filmasi Taru Sormusten Herrasta filmin Uudessa-Seelannissa. Minskistä löytyisi hyvät puitteet varsinkin Mordoria kuvaaviin kohtauksiin. Ehkä rumin/paras neuvostoarkkitehtuurin kaupunki, jossa olen käynyt. Aina, kun Tillman valitti minulle, että kaupunki on ruma. Muistutin hänen mieleensä, kenen ansiota se oli. Natsit pistivät puna-armeijan suosiollisella avustuksella kaupungin tomuksi. Näin suurkaupungin uudelleen rakentaminen tarjosi huikeat mahdollisuudet toteuttaa kaikki neuvostoarkkitehtien märät unet.

Jatkoimme vaellusta kohti mystistä markkinapaikkaa, jonka sanottiin olevan valtava. Hollantilaisen Jellan valittaessa ”Jaakko, kuljet liian kovaa” tai ”Jaakko, saanko katsoa karttaa” tarvoimme läpi Minskin esikaupungin. Yleisvaikutelma kaupungin tämän osan taloista oli sama kuin Helsingin kauneinta kaupunginosaa, eli Merihakaa, olisi moukaroitu tykistöllä parin iskun verran ja sitten jätetty paikoilleen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jella yritti koko ajan sitkeästi estää meitä löytämästäperille, sillä aina kun sain katsoa karttaa. Hän ehdotti, että käännytään 180° astetta väärään suuntaan. Jotenkin sain muut uskomaan, että partiopojat/reservin vänrikin/partiotaitojen suomenmestarin suunnistustaito on parempi kuin hollantilaisen oikeustieteen ylioppilaan, joka ei osaa pitää karttaa oikein päin kädessä tai nähnyt oikean metsän vain televisioista. Marketti saavutettiin ja todettiin erikoiseksi paikaksi. Kyseessä oli perivenäläiset markkinat, joilta saattoi ostaa mitä tahansa: kokonaisen sian, 10 kg mustaa kaviaaria, pölynimurin tai hääpuvun. Pitopaikkana toimi valtava kauppahalli, useita satoja aaltopeltikojuja raikkaassa ulkoilmassa ja fiinimpi kauppahalli(vaatteet yms.) Jos lintuinfluenssa joskus leviää ihmiseen, se tapahtuu täällä. Aaltopeltikojuissa ja katoksissa olivat sulassa sovussa ihmismassat, erilaiset linnut (lähinnä pulut) ja kookospähkinät ja muut vihannekset. Ostettiin Tilman kanssa 10 dolarilla purkki mustaa kaviaaria ja 30c leipä. Kaviaaripurkista piti käydä pienet neuvottelut. Aluksi hinta oli 20 dollaria, sitten 12,5 dollaria. Lopuksi iskin myyjälle käteen 10 dollaria, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Lisäksi paikan turvallisuuspalvelu pyrki estämään kuvaamisen melko tehokkaasti. Tilmanin kanssa otettiin kuvia toisen harhauttaessa etsiviä ja toisen painaessa napin pohjaan.

Kotiinlähtö alkoi olla jo onneksi suhteellisen lähellä. Loppupäivän
kulutin ostamalla Stalin ja Feliks DzerÏinski(http://fi.wikipedia.org/wiki/Felix_Dzer%C5%Beinski) patsaat, ihaillen kansantalouden saavutuksia ja käymällä maailman huonoimmassa museossa(Valko-Venäjän kulttuurihistoriallinen museo). Kaksi euroa kahdesta huoneesta, jonka kokoelma oli suppeampi kuin Kuopion kaupungin. Vangeliksen oli pakko päästä katsomaan Dynamo Minskin stadionia, koska on mahdollista, että joku kreikkalainen joskus pelaa siellä jalkapalloa. Jalkapallo on sairaus.

Noin kello 18.14 hyppäsimme tupaten täynnä olevaan junaan ja aloitimme paluumatkan kohti Vilnusta. Junan penkit olivat jälleen lähes täydelliset. Selät hellinä teimme matkaa. Matkan aikana hauskuutimme toisiamme pitämällä kyselyitä kuten, top-3 -diktaattorit, -kommunistit ja -natsit. Jostain syystä tämä kilpailu piti lopettaa hyvin pian sen alkamisen jälkeen. Loppujen lopuksi viimeinen niitti arkkuun oli kun, minä ja Tilman rupesimme syömään mustaa kaviaaria ja leipää. Veikkaisin, että koko junan vaunun muiden matkustajien eväiden maksoivat vähemmän kuin kaviaaripurkkimme. Sinänsä 4 euroa kuudesta kaviaarileivästä on aika halpa hinta. Kaikki matkustajat tujottaa meitä kuin lapion linkkarilla kaviaari leiville. Tälläkin kertaa säästyttiin ilman tappeluita, mihin sinänsä voi olla tyytyväinen, sillä välillä perinteinen ”me olemme Länsi-Euroopasta” -asenne oli käsin kosketeltavissa.


Juna saapui rajalle kello n. 21.30. Passintarkastus sujui leppoisasti. Syynä oli ehkä se, että kyseinen rajavartioiston upseeri, joka piti pienen kuulustelun kaikille muille matkustajille, ei puhunut englantia. Liettuan puolella huumekoirat tulivat junaan. Valitettavasti edeshollantilaisilta ei löytynyt mitään. Tylsää. Suomi oli mennyt häviämään. Hopea on aina hävitty mitali. Vain voittaminen on jotain. Vilnukseen saavuttiin noin kello 22.00. Huolestuttavaa, että Vilnus tuntuu kotoisalta/ kodilta Minskin jälkeen. Vilnus on osa Eurooppaa, mutta täällä aistii vahvoja venäläisiä vaikutteita. Minsk on osa Venäjää. Parempaa on,että Minskissä ihmiset osaavat käyttää deodoranttia toisin kuin Pietarissa. Jos haluat tehdä bisnestä suosittelen, Valko-Venäjää. Tulkaa pois sieltä Länsi-Euroopasta! Seuraavaan kymmenen vuoden aikana ne massit, joilla voi ostaa esim Finnairin ja Elisan, tulevat idästä. Islantilaiset menivät 16 vuotta sitten Venäjälle ja tekivät voittoa. Nyt he ostetavat Pohjois-Eurooppaa. Menen ehkä Valko-Venäjälle…no en.

Kyllin rohkealle jokainen maa on juuri hänen synnyinmaansa. (Demokritos)

Kansanvihollisen vastaus oikeutettuun kritiikkiin

Viimeinen blogi artikkelini on saanut osakkeesen paljon kritiikkiä. Nyt on syytä tarkentaa vielä kerran kantojani.

Suomi on kapitalistinen valtio. Kapitalismissa tärkeintä on taloudellinen voitto. Taloudellinen voitto mahdollistaa nykyisenkaltaisen yhteiskunnan rakenteen. Päätökset, joilla tavoitellaan voittoa on syytä tehdä rationaalisin perustein. Kapitalismiin eivät kuulu päätökset, jotka tehdään muiden kuin rationaalisten seikkojen perusteella.

UPM:n lomautukset ovat suuri katastrofi niin yksittäiselle paperimiehelle kuin Kuusankosken kaupungille tai koko Kymenlaaksolle. Yli 50-vuotiaan paperimiehen työllistyminen muihin töihin Kuusankoskella on yhtä todennäköistä kuin, että minusta tulee kansallisbaletin tanssija vuonna 2008.

3000 hengen jääminen työttömäksi tuntuu myös valtion kukkarossa. Heille tulee maksaa työllisyyspäivärahaa ja muita sosiaaliaetuuksia. Lyhyellä aikavälillä työntekijöiden pois potkiminen rasittaa Suomen valtiontaloutta. Pitkällä aikavälillä kuitenkin tehtaan lopettaminen on järkevää. Suomen palkkataso ja ilmasto sekä kuljetuskustannukset ehkäisevät tehokkaasti Suomen kilpailukyvyn teollisuuden ja maatalouden alkutuotannossa. Taloudellisesti on siis järkevämpää tehdä jotain muuta Suomessa kuin kasvattaa viljaa tai valmistaa kännykän kuoria. UPM kymmene toimii taloudellisesti tehokkaasti rationaalisten perusteiden valossa ehkäisten Suomen talouden kieroutumista. Raskaan teollisuuden ja maatalouden luku Suomen talouden historiassa alkaa lähestyä loppuaan. Nyt olisi syytä pohtia mistä leipä otetaan jatkossa. UPM osoitti parasta mahdollista yhteiskuntavastuuta. Maataloudessa ja raskaassa teollisuudessa tullaan näkemään vielä kuinka tulevaisuudessa jaetaan runsaasti matkalippuja kilometritehtaalle. UPM näytti vain tietä.

Lopuksi pitää vastata Hakaniemen punikkien populistiseen politiikkaan:

1. Tarja Halonen, koko kansan punainen presidentti, vaati tuloerojen kaventamista ja tasa-arvoa vaalikampanjassaan. Mitä hän teki? Palkkiota korotettiin 25% heti uudelleenvalinnan jälkeen, samoin hänen yksityisiä edustusmenoja kasvatettiin. Tämä ylittää reilusti tupon mukaiset korotukset. Samaan aikaan vasemmisto pitää messua UPM johtajien kohonneista palkkioista.

2. Erkki Tuomioja myi vastalauseeksi UPM:n osakkeet juuri silloin kuin pörssikurssi oli huipussaan. Harvoin se,että vastustaa jotain, palkitaan näin runsaalla taloudellisen varallisuuden kasvulla.

3. Valtion leiristä(hallitus, ministeriöt) on arvosteltu UPM:n toimintaa. Kuinka valtio itse toimii?

a. Valtionvarainministeriön ”tuottavuusohjelman” tavoitteena on vähentää valtion virkoja 50%. Työt eivät kuitenkaan vähene tai palkka kasva jäljellä olevilla työntekijöillä. Valtion harjoittama politiikka suhteessa omiin työntekijöihinsä on härskiä. Jos jokin liikeyritys toimisi kuten valtio, yritys olisi konkurssissa tai työntekijät lakossa. Oikeuskansleri on arvioinut Suomen oikeusjärjestelmän romahtavan, jos uudistus toteutetaan täydessä mitassa! http://www.vm.fi/vm/liston/page.lsp?r=73817&l=fi
b. Puolustusvoimat maksaa maltaita rekrytointikampanjoista, joita pyöritetään medioissa. Puolustuvoimat aloittaa yt-neuvottelut 6000 työntekijän kanssa. Tee työtä, jolla on tarkoitus. Toinen käsi potkii jengiä ulos ja toinen rekrytoi. Tähän pystyy vain upseeri.

Vasemmiston ja valtion yhteiskuntavastuu on aika heikoissa kantimissa.

Kiitokset uutteralle taustatoimittaja MM Lithille.

Kalle H: Tarkista Suomen verorakenne? Mistä verosta valtio saa eniten tuloja?


En palaa enää koskaan tähän asiaan.

Suomessa

Olen seurannut erittäin kummastuneena suomalaista keskustelua viime päivinä. Ensin Liettuassa netin välityksellä ja nyt Suomessa sanomalehdistä.

Suomessa ollaan valmiita nauttimaan globalisaation tuomista eduista, esim. halvemmista tuotteista kaupoissa. Kaikkialla hoetaan, että Suomen talous on kansainvälistä. Meidän yritykset toimivat globaalisti. Suomalaisten yritysten pitää mennä ulkomaille! Tätä rataa voisi jatkaa lopputtomiin. Nyt globalisaatio iski Suomeen kunnolla. UPM ilmoitti supistavansa tuotantoaan Suomessa. Minusta tämä on enemmän kuin hyvä uutinen. UPM toimii kuten pitää. Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Osakeyhtiö ei ole hyväntekeväisyyttä varten.

Suomen hallituksen pitäisi pyrkiä maksimoimaan verotulot yrityksistä ja samalla turvata yritysten toimintaedellytykset. Suurilla verotuloilla turvataan palvelut, jotka tuottavat työntekijöitä yrityksiin. Valtion tehtävänä ei ole ohjata yritystoimintaa.. Jos näin toimitaan sitä kutsutaan suunnitelmataloudeksi. Kaikki varmasti tietävät, kuinka hyvin se toimii. Pahinta on, että puoluejohtajat ja arkkipiispat kuorossa huutavat "yhteiskuntavastuuta". Mitä yhteiskuntavastuu tarkoittaa? Yritysten pitää järjestää suomalaisille jotain tekemistä, vaikka se tuottaa tappiota yritykselle? Optioista, osingoista ja yrityksen voitosta maksetaan veroa. Jos yritys on voitollinen, veroja saadaan enemmän. Suomalainen yhteiskunta ei toimi ilman näitä veroja. Suurempien verojen maksaminen on todellista yhteiskuntavastuuta. Tappiollinen liiketoiminta johtaa koko yrityksen konkurssiin ja siten verotulojen loppumiseen.

Ja lopuksi, Liettuan markkinoilta voidaan repiä ne voitot, joilla tulevaisuudessa voidaan ylläpitää ja kehittää suomalaista yhteiskuntaa...

Liettualainen testamentti

Liettuan siviililakikirja on mielestäni hauska teos. Pätevä testamentti pitää Liettuassa olla käsin kirjoitettu ja allekirjoitettu. Siis päteväksi testamentiksi ei käy tietokoneella kirjoitettu asiakirja. Meille luennoineen apulaisprofessorin mielestä tämä oli täysin selvää. Ihmiseltä on helppo pakottaa pelkkä allekirjoitus, mutta kokonaisen testamentin kirjoittamiseen pakottaminen on vaikeampaa. Tällä logiikalla Suomen oikeusjärjestelmästäkin saataisiin erittäin sekava.

Tekstiä kuvittavat kotilähiöni kauniit maisemat. Kyllä silmä lepää. Valmensin itseäni kohtaamaan Liettuan asumalla 1,5 vuotta Helsingin Merihaassa. Kuinka betoni on kaunista! Suomessa sentään ymmärrettiin jättää myös rumiin lähiöihin puita. Täällä niitä ei ole. Vilnassa on kaunis vanha kaupunki, mutta keskustan ulkopuolella olevat lähiöt ovat aivan järkyttäviä. Sosialistinen realismi on pelkistänyt rumuuden äärimmilleen. Sinänsä rumuuden kuvaamista näin konkreettisesti voidaan pitää saavutuksena taiteen saralla kuten muitakin Neuvostoliiton lahjoja(ak-74, uaz, Lomo, Laika ja IIgor Larionov) vapaalle maailmalle


Minulle on tullut viimein täysin selväksi, että sosialistinen realismi taidemuotona (arkkitehtuurissa ja kuvataiteessa) on parhaimmillaan Ateneumissa. Sielläkin sitä on hyvä nauttia vain pieninä annoksina.

Lennän huomenna Suomeen muutamaan kokoukseen ja tapaamiseen. Toisaalta täällä vietetään maanantaina taas itsenäisyyspäivää, joten en jää mistään paitsi opiskelujen suhteen!

Karl Marx ja Potkupallo

Karl Marx on todennut:
"Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia."

Joitakin asioita ei Suomessa voi ymmärtää. Yksi niistä on jalkapallo. Olen potkinut nahkakuulaa Kupsin nappulajoukkueissa ala-asteikäisenä. En ollut joukkueen tähtipelaaja. Toisaalta en ole sitä vieläkään. Käyn nimittäin täällä potkimassa palloa muiden erasmusstudenttien kanssa. Seuraan lähes päivittäin maailman parhaan joukkueen eli KUPS:in otteita netin välityksellä. Viime kaudella kävin katsomassa yhden pelin uudella keskuskentän stadionilla. Minun suhteeni jalkapalloon ei ole millään muotoa sairaudeksi luokiteltava. En pysty varmaan edes luettelemaan KUPSin avausta ulkomuistista. Kupsin voitto on aina piristävä asia, mutta minun elämässäni on lukuisia tärkeämpiäkin asioita. En ole koskaan kiihtynyt jalkapallon takia. Kiihdyn aika erilaisista asioista. Toisin on näiden muiden hullujen kanssa eramusstudenttien suhteen (Hollanti, Tsekki, Italia, Kreikka.... Älykkyysosamäärä ei korreloi millään muotoa jalkapallo-fanaattisuuden kanssa. Nämä sinänsä älykkäät nuoret oikeustieteen tai yhteiskuntatieteen ylioppilaat voivat olla todella fiksuja ja väitellä Platonin ajatuksista oppitunnilla. Kuitenkin ainoa asia, joka saa heidät kiihtymään (ja välillä tuntuu, että heitä kiinnostaa oikeasti) on jalkapallo. Sairaimmat yksilöt (kreikkalaiset) pystyvät luettelemaan suuren määrän suomalaisia jalkapalloseuroja ja kommentoimaan niiden pelaamista viime kaudella. Samat yksilöt muistavat eurooppalaisten huippuseurojen stadionien nimet, pelaajalistat, ottelutulokset....

Tänään Mestareiden Liigassa Barca kohtaa Chelsen. Tähän otteluun, kuten kaikkiin muihinkin, järjestetään kansainvaellus. Kun ilmoitin, että en ajatellut tulla katsomaan matsia, minua pilkattiin. Eurooppalaisen miehen pitää katsoa se. En ole ilmeisesti eurooppalainen, ja hyvä niin.

Jos Marx eläisi, ensimmäiseksi pitäisi siirtyä yhteiskuntaan, jossa ei ole jalkapalloa. Vasta tämän jälkeen vallankumous olisi mahdollinen.

2000-luvun Euroopassa:

"Jalkapallo on kansan oopiumia".

Pahoinpitely bussissa

Jos opiskelija haluaa liikkua Vilnassa paikasta A paikkaan B, hän tarvitsee usein julkista liikennettä. Julkinen liikenne ei toimi missään niin kuin pitäisi. Kuopiossa on ongelmana, että julkinen liikenne on kallis ja vuorojen määrä olematon. Helsingissä ongelmana on, että jos kuskien aamukahvipöydästä on puuttunut keksit, menee koko pulju lakkoon viikoksi. Samoin Suomessa niinkin kummallinen tapahtuma kuin veden muuttuminen lumeksi/jääksi tai lämpötilan laskeminen sekoittaa liikenteen täydellisesti. Takseista en viitsi puhua, kun Suomessa pirssi on niin törkeän kallis(voisi vapauttaa ne taksiluvat, kysynnän ja tarjonnanlaki).

Vilnassa mikään edellä mainituista ei ole ongelma. Täällä julkisen liikenteen pahin ongelma on sen sekavuus. Jos haluat paikasta A paikkaan B, ei edes Deep Blue pysty laskemaan mikä mahtaisi olla nopein vaihtoehto. Seuraavassa referaatti kaikista julkisen liikenteen muodoista/vaihtoehdoista:

1. Johdinautot
Näyttävät Neuvostoliitolta ja haisevat venäläiseltä. Uudet mallit ovat Skodan valmistamia. Ilmeisesti toimiva järjestelmä, koska on pakko noudattaa tiettyä reittiä johtuen virroittimista. En käytä usein, koska reitit ovat huonoja minulle.



2. Normaalit "julkiset" bussit
Liikkuvat kuun ja tähtien mukaisen aikataulun mukaan. On olemassa tietyt bussiaikataulut, joiden olen havainnut pitävän paikkansa parhaimmillaan täsmälleen, mutta pahimmillaan -30/+30 minuuttia. Kun viimeinen bussi lähteekin 15 minuuttia ajoissa, olen valmis kiroamaan liettualaisen bussikuskin Danten helventin alimpaan kerrokseen yhdessä pirujen ja koronkiskurien kanssa. Bussien joukossa on kansantalouden saavutuksia suoraan Neuvostoliitosta. Ne ovat varsin valloittavia kokemuksia. Pahinta on jos/kun bussi on niin täynnä, että joudut seisomaan ja kyseessä on neukkubussi, jonka ikkunat ovat jäässä. Tällöin on aika hankala osata jäädä oikealla pysäkillä pois, kun et näe ulos etkä voi raapia ikkunaan pientä tähystysaukkoa. Toisaalta, jos muistat pysäkin nimen kun sitä kuulutetaan, voi arpa osua oikeaan. Kuulutus on vain liettuaksi. Uudemmat länsimaiset bussit ovat siedettäviä. Bussit noudattavat tiettyjä reittejä, joskin linjakartan tulkitseminen varsinkin pimeässä on yhtä helppoa kuin suunnistaminen vuonna 1950 tehdyllä 1:50 000 kartalla 2000-luvulla.
Minulla n. 3,5 euroa maksava kuukausilippu, jolla voin ajaa niin paljon kuin sielu sietää näillä busseilla ja johdinautoilla.


3. Normaalit "yksityiset" bussit
Samoja reittejä kuin edelliset ajaa sekalainen joukko yksityisiä busseja, jotka erottaa, että numero on muotoa 0XX. Kuukausilippu ei käy näihin. Samoin reittikarttana on ilmeisesti piirretty kuljettajan tupakkiaskin kanteen. Bussin kyljessä ilmoitetaan suuntaa-antava reitti, mutta sen tulkitseminen ulkomaalaiselle voi olla vaikeaa. Bussien paras puoli on rahastajamummot, jotka kiertävät joka pysäkin jälkeen. Halpoja, jos tietää minne mennä.



4. Minibussit
Kaikista kummallisin joukkoliikenteen muoto ovat minibussit. Niillä ei ole aikataulua tai reittikarttaa. Ne menevät suunnilleen jonnekkin. Tietyt menevät enimmäkseen sinne ja toiset pääasiallisesti tänne. Bussin kyljessä on fontilla 12 painettu lista paikosta, joissa ehkä käydään. Tällöin pitää vain oppia muistamaan minibussilinjan numero, jolla joskus on päässyt jonnekin. Tällöin se menee todennäköisesti sinne myös toisen kerran. Matka maksaa 2 litaa ja se maksetaan kuskille. Pysähtyy silloin kuin haluat. Kuskit eivät puhu kuin liettuaa. Toimiva, nopea ja haisee Euroopalta. Suosittelen.

Tämän tarinan haukka:
Eilen minä, Hans sekä Ian olimme menossa leffaan yhdessä Jorgoksen&tyttöystävän kanssa. Meillä oli kiire ja otimme minibussilinjan, jota kukaan ei ollut koskaan käyttänyt. Hoidin maksamisen kaikkien puolesta, mutta en saanut lippuja. Ihmettelin tätä suuresti, mutta en jaksanut kalbu liettuviskai. Kerran kun matkustin minibussilla tuli tarkastaja ja kysyi kaikkien liput. Ilmeisesti liittyy verotukseen, koska voi ajaa pimeästi, jos lippuja ei tulosteta. No, lippuja ei saatu. Olimme ainoat matkustajat bussissa. Seuraavalta pysäkiltä tuli erittäin paljon ihmisiä kyytiin. Minibussi on tavallinen pakettiauto, johon on asennettu penkit. Kuskin vieressä istui 2 ihmistä ja takana ehkä 6. Sitten joku liettualainen maksoi eikä saanut kuittia. Tämän jälkeen tilanne lähti ihan käsistä. Ensiksi kuski ja matkustaja huusivat toisilleen, sitten pysäytettiin bussi keskelle tietä, jatkettiin huutamista, ja lopuksi kuski ja matkustaja ottivat rehellisen nyrkkitappelun bussin seisoessa ja autojen töötätessä takana. Bussin pienestä koosta johtuen nyrkit viuhuivat hyvin lähellä minua, ja kaikki muut matkustajat karjuivat jotakin. Tilanne oli vähintäänkin absurdi. Tappelu kesti muutaman minuutin. Sitten kaikki palasivat paikoilleen, ja matkaa jatkettiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Alternative dispute resolution mallia Liettua.

5. Taksi
Älä koskaan ota taksia kadulta! Älä koskaan ota taksia lentokentän terminaalin edestä. Jos matkan hinta "halvalla" taksilla on 5 euroa, nämä ottavat 15 euroa. Soita taksi aina puhelimitse käyttämällä tiettyjä numeroita! Toinen vaihtoehto on pieni neuvottelu LIETTUAKSI hinnasta kuskien kanssa. ÄLÄ USKO KUSKIA JOS HÄN SANOO, ETTÄ AJETAAN MITTARILLA! Mittarin vauhti on tällöin huima... Kuitenkin nopea ja normaalisti halpa tapa liikkua paikasta toiseen.


Toisaalta pidän kunnioitettavana saavutuksena, että julkinen liikenne pystyy ajamaan tämän kaupungin katuja, koska suomalainen perunapelto on tasaisempi ja siinä vähemmän kuoppia kun nämä baanat. Jos Suomessa kadut olisivat samanlaisessa kunnossa AKT olisi mennyt lakkoon kuskien terveyden puolesta, koska bussin tärinä varmaan aiheuttaisi pysyviä haittoja kuljettajan terveydelle. Neuvostoyhteiskunnassa, jossa autoja piti odottaa 15 vuotta, kadut on suunniteltu kapeiksi. Nykyisellä autokannalla liikenne seisoo aamuisin pahemmin kuin länsiväylä konsanaan. Näin voidaan pitää kohtalaisen hyvänä saavutuksena, että täällä voi liikkua näinkin toimivasti...
Lopuksi kuitenkin varmin ja toimivin kulkupeli tässä kaupungissa on Nokian 43(minun tapauksessani 41).

Elosta ja Maailmasta

Liettuan siviililakikirjan mukaisesti seuraava toiminta on suojattua.
Lähetän Herra A:lle 1000 euron arvoisen pölynimurin ja kirjeen. Kirjeessä lukee, jos et palauta imuria viikon kuluessa sinun tulee maksaa imuri. Siis syntyy sopimus hiljaisesti. En ymmärrä miten tämä on mahdollista Liettuassa, joka on Euroopan unionin jäsen. Toisaalta luentoa pitänyt apulaisprofessori totesi,että Liettuan korkein oikeus tulkitsee mahdollisessa ongelma tilanteessa siten,että kuluttajalle ei synny velvollisuutta maksaa imuria. Laki on kirjoitettu niin huonosti,että oikeuden pitää korjata sitä! Miten Mala Fides toiminta voi olla lain sanatarkan muodon mukaan suojattua! Suomessa vain Bona Fides toiminta nauttii vain suojaa.

Sitten Suomeen! Liettuassa ollutta voi ostaa aina/mistä tahansa/se maksaa vähemmän kuin Suomessa. Liettualaiset eivät tapa toisiaan olutta juodessa tai vedä kaljaa 24 pulloa per ilta. Suomen hallitus suunnittelee jotain täysin typerää oluen suhteen.
Hallitus esittää mm.
-varoitusmerkkejä pulloihin(kuvitteleeko joku nykyisin,että olut on terveellistä tai ei aiheuta mitään haittoja?Miten tupakka askien rajoitukset ovat toimineen?)
-alennusten rajoittamista(Suomalaiset ovat osanneet käyttää päihteitä niiden hinnasta riippumatta!)
-myynnin rajoittamista alkamaan vasta 09.00(Vain pedot liikkuvat ennen 10.00/estääkö tämä jotain haittoja).

Poistuvatko ongelmat kieltämällä ne? Poistuuko rikollisuus poliiseja lisäämällä?

Varmaan kannattaisi miettiä hallituksessa mistä päihteiden käyttö Suomessa mahtaa johtua? Työelämän kova tahti, työttömyys,syrjäytyminen voisivat olla kovia veikkauksia. Jos yritettäisiin ratkaista tällaiset ongelmat ensin!
Jos Liettua katuu johonkin syynä ei ole se,että päihteiden ostaminen on vapaata!